Juhannussuunnitelmia

Olemme yleensä visiteeranneet päivän verran kavereiden möksällä. Kiitos meteorologien tai eu:n tai kuka nyt ikinä säätilaa säätelekään, näyttäisi siltä että tänä vuonna vältyn siltä.
Älkää käsittäkö väärin, onhan minusta tavallaan ihan mukavaa viettää kesäpäivää kavereiden kanssa ja lapset pääsevät uimaan ja muuta sensemmoista, mutta kyllä en tunne oloani kovin mukavaksi mökkiolosuhteissa.

Minua nimittäin vaivaa sangen varsin epäsuomalainen mökkiangst. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mimmoisella tavalla mökillä kuuluu olla, mitä siellä kuuluu tehdä ja miten ja noin ylipäätään minua vaivaavat mökit noin ylipäätään.
Minulta puuttuu mökiketti: en jaksa lakkaamatta saunoa, avovedet ovat kyllä kauniita katsella mutta kylmyydessään uimakelvottomia, en osaa heittää tikkaa, en pelata krokettia enkä liioin mölkkyä.
Ja olen allerginen hyttysenpistoille.
No, suoraan sanottuna, minusta mökkeily - ainakin niillä konsepteilla, joilla siihen olen tutustunut - on ihan tyhmää.

Ensinnäkin ruoka.
Mökeillä (kaikilla joissa olen ollut) syödään ihan tolkuttomasti.
Pahinta on se lakkaamaton syöminen. En minä kotioloissa syö ensin kolmea lajia lihaa ja paria nakkia ja korillista uuttaperunaa ja tunnin päästä siitä kahvia ja täytekakkua.
Tai siirry suoraan aamupuurolta brunssille. Jota seuraavat päiväkahvit pullineen. (en syö puuroa, en brunssia enkä varsinkaan pullaa)
Ja miksi ihmeessä aina kun alkaa suunnitella kotiinlähtöä, pitää vielä kerran grillata makkaraa (vastahan sitä tunti sitten grillattiin, ja juuri juotiin lähtökahvit)? Grillauksen jälkeen tietysti paistetaan muurikkalettuja. Jota seuraa kotiinlähtöuhkaan välittömästi liittyvä uusi makkarangrillaus.
Ähky.

Miksi ihmeessä siellä alkeellisissa olosuhteissa - jonkun kituliaan pallogrillin ja kaivosta kannetun veden varassa pitää vielä yrittää loihtia joitain käsittämättömän ylitsepursuilevaisia aterioita?
Jos menee mökille kylään tarjoaisi mieluusti apuaan, mutta ei mahdu tai ei kykene, koska ei tunne pallogrillin herkkää sielunelämää, tai koska avuntarjous tulkittaisiin loukkaukseksi emännän emännöintitaitoja kohtaan.

Sitten on nihkeys.
Kaikki mökit joissa olen ollut ovat nihkeitä. Ja siellä on vanhoja seuralehtiä.
Ja jos sinne sisänihkeyteen ahtautuu enemmän ihmisiä kuin sinne oikeasti on suunniteltu, tulee tukalan kuuma troopillinen nihkeys.
Jos mökki on suunniteltu kahdelle ihmiselle, on enemmän kuin tukalaa ahtaa sinne kahdeksan. Varsinkin jos siinä on sauna samassa rakennuksessa. (been there!)

Ja sitten on vieraus.
Jos menen kaupungissa ihmisten luo kylään, niin siellä on selvät tavat: joissain paikoissa seurustellaan (esim. anoppila), toisissa paikoissa mennään keittiöön nojailemaan  ja juttelemaan (kaverit) ja joissain paikoissa voi vaikka olla avuksi (oma lapsuuskoti).
Mutta mökeillä ei.
Kaikki hääräävät koko ajan. Se pahuksen ruuanlaitto vie leijonanosan ajasta, koska ne olosuhteet ovat mitä ovat, mutta avuksi ei voi olla. Ruuanlaittojen väliajalla joku tiskaa ja toinen lämmittää saunaa ja yksi nypsyttää rikkaruohoja ja joku tekee halkoja ja ties mitä, ja joillain mökeillä yksi ainoa ihminen tekee kaikkia näitä ja vieraan käsketään levätä ja rentoutua.
En pysty.
Jos joku häärää, en osaa olla vain.
Jos menee avksi, on tiellä, tekee väärin tai ei osaa.
Mutta kyllä on vähän törkeää maata vain tai pelata mölkkyä.
Ainakin jos yksi ihminen tekee tuota kaikkea ja vielä lisäksi kantaa vettä kaivosta. (siksi en enää mene hraH:n mamman mökille!)

Ei kuulkaa, mökkeily ei totisesti vastaa minun käsitystäni rentoutumisesta.
Siellä on ihan liikaa tekemistä, eikä sittenkään mitään tekemistä. Grr.
Vierailijana millä tahansa mökillä olen kireä ja pinkeä koska en kertakaikkiaan hahmota mökkeilytapoja, puhumattakaan niistä sosiaalisista suhteista jotka mökeillä vallitsevat.
Nekään eivät ole kaupunkiennallaan.

Jos minulla olisi mökki niin
1. ei hyttysiä
2. ei puutarhaa tai mitään kuopsutettavaa
3. ei huussia
4. ei nihkeyttä
5. ei mitään alkeellisruuanlaittoa. Tai itse asiassa ei mitään ruuanlaittoa.
6. ei vieraita
7. mieluummin uima-allas
8. mieluummin valmiiksi katettu pöytä
Nähdäkseni ainoa mahdollinen ratkaisu: hotelliloma.

*

Tänä juhannuksena lainaan ilomielin valmiiksi Tuulan valmista ja kertakaikkisen loistavaa juhannussuunnitelmaa, pienin henkilökohtaisin variantein.
Linnoittaudumme kaupunkiin, pyöräilemme ja ulkoilemme, syömme hyvin oman keittiön ruokaa, katselemme elokuvia (todellinen haaste: mistä löytyy elokuva, joka on amerikkalainen kohelluskomedia yhdistettynä käsittämättömään eurooppalaiseen taide-elokuvaan, ei liian pelottava, ei liian vaikeatajuinen ja paljon naurua älyllisellä twistillä höystettynä?), napostelemme ja lojumme lojumasta päästyämme.
Tai ainakin minä lojun.

11 kommenttia:

  1. Just niin samaa mieltä, siksipä kieltäydyn poistumasta kotoani yhtään minnekään. Siis tulossa ihan superjuhannus, kaukosäädin on minun:)

    VastaaPoista
  2. Mä tykkään mökkeilystä JOS JA VAIN JOS mökki on vanhempieni. Koska siellä tiedän, miten ollaan.

    Kenenkään toverin mökille sen sijaan en todellakaan suostu yli kahdeksi tunniksi. Sillä tavalla, että juodaan kahvit ja sitten lähdetään. Sen ajan jaksaa ihminen seurustella iloisesti (tai jos on illallinen, niin saattaa mennä enemmänkin tunteja.) Mutta sellainen ei käy, että heti aamusta pitää olla seurallinen ja katsoa toisia aamiaispöydässä silmiin ja sitten jatkaa sitä koko päivän ja koko ajan miettiä, voisiko vetäytyä jonnekin lukemaan kirjaa, ja jos vetäytyy, siitä kuitenkin tuntee syyllisyyttä.

    Niin. Ei.

    VastaaPoista
  3. Ano: kunpa kaukosäädin olisikin kokonaan *minun*! no, kaikkea ei voi saada. Voin silti lojua. Toivottavasti :)

    Liina: Just noin!

    VastaaPoista
  4. Kiitos nauruista. LOJUMINEN on tärkeää, sitä pitää ujuttaa lisää mökkeilyyn, muuten ihminen tulee hulluksi.

    Toi Tuulan plääni on aivan loistava, mutta silti mökkijuhannus on mun juttu. Kaikesta hankaluudesta, hulinasta, nihkeydestä ja ruuanlaitosta (joka on ohjelmanumero) huolimatta.

    LOjuvaa Juhannusta!

    VastaaPoista
  5. :D Hyvää juhannusta teillekin!

    Ajattelin mennä lasten kanssa maalle vanhempieni luokse samalla kun mies menee omien vanhempiensa luokse/ sinne suuntaan ja viettää juhannuksen kavereidensa kanssa.

    Mutta eräs ystävä saapuukin lapsensa kanssa meille, joten on tiedossa äiti-lapsi-kaupunki-juhannus. Eli hukassa ollaan, ei koivuja talon pielessä, ei oikein mitään muutakaan ja pettynyt esikoinen, jolla on superikävä mummolan kissaa ja kylävierailuja joista on ollut puhe. :D

    VastaaPoista
  6. Katsokaa The Grand Budabest Hotell, mutta sitä varten täytyy mennä elokuviin. tai sitten Waltter Mittyn ihmeellinen elämä. Tykättiin molemmat, sekä minä että 13v.

    T. Wempula

    VastaaPoista
  7. Aamen, aamen, aamen! Kirjoitit kaiken oleellisen mökkeilyn hankaluudesta! Listasta puuttui vain se jumalattoman pitkä matka sinne ruuhkassa ja räntäsateessa. Minun on pakko kirjoittaa tästä aiheesta itsekin, niin paljon tuli mökkiasiaa mieleen. Ihanaa kaupunkijuhannusta teille!

    VastaaPoista
  8. :-D

    Toivottavasti ei-mökki-juhannus oli onnistunut!

    Meillä on uusi mökki. Niin uusi, ettei se ole edes aivan valmis. Se vastaa melkein kaikkia toiveitasi! Siellä EI ole hyttysiä ainakaan sisällä (mökin ympärillä on rakentamisen jäljiltä melkoinen hiekkaerämaa, ne eivät ilmeisesti osaa tulla sen yli). Siellä EI vielä ole puutarhaa, koska semmoista ei ole vielä ehditty laittaa eikä ole multaa eikä perennoja (hyötypuutarhaa ei kauheasti tulekaan, ehkä jokunen yrttipenkki). Puolison vaatimuksesta on tiskikone ja vesivessa, ja nihkeyttä tai Seura-lehtiä ei vielä ole ehtinyt kertyä. Ruoanlaittoon on ihan normaali liesi ja uuni mutta eniten olemme ehtineet syödä siellä noutopizzaa. Vieraitakaan ei ole vielä näkynyt. Miinuspuolena mainittakoon se, että uima-altaana toimii jäisen kylmä Päijänne eikä pöytä ole valmiiksi katettu (itse asiassa, pöytää ei vielä ole).

    Unelmien kesämökki onkin puolivalmis kesämökki?

    VastaaPoista
  9. Mökkilomastakin saa loman. Meillä nihkeys riippuu säästä, huussi on, ei löydy uima-allasta mutta kaikki muut kohdat täyttyvät :). Ja ne maisemat, niissä sielu lepää ja se jos mikä on keskellä ruuhkavuosia tarpeen.

    VastaaPoista
  10. Kiitos juhannustoivotuksista!

    Lojuimme kyllästymiseen asti.
    Katsoimme yhden elokuvan (Kopps) - oli hauska.
    Söimme hyvin.
    Nauroimme aika paljon ruokapöydässä.

    Tulin sekopäiseksi kaikesta lojumisesta. Lojuminen ei sovi minulle.
    Jee.

    VastaaPoista