hajanaista

työnilli
Tajusin juuri etten voikaan tehdä sitä isoa urakkaa, jota olen jo monta päivää roikottanut, ennen kuin vasta ensi vuoden puolella.
Käytännössä näreksin tänisen ja huomisen täällä verstaalla ihan tyhjän panttina.

*

mietin aamulla bussissa semmoista, että miksi silmälasipäiset tytöt ja pojat näyttävät ihan ereiltä?

Pienet silmälasipäiset tytöt näyttävät siltä, että niistä tulee isoina presidenttejä ja ihmisoikeusaktivisteja ja sankareita.
Pienet silmälasipäiset pojat näyttävät siltä, että maailma on niiden mielestä pikkaisen liian iso ja tekee mieli pussata niiden pullukkaposkea ja pörröttää tukkaa että kyllä se siitä.

Jos Pikkusisko käyttäisi niitä laseja, jotka sille on määrätty, se näyttäisi sellaiselta japanilaiselta ahkeralta tytöltä, joka käy päivisin koulua, iltapäivisin iltalukiota ja iltaisin ottaa yliopistossa laajan astrofysiikan tunteja. Se ei vahingossakaan käytä niitä lasejaan, paitsi joskus äärimmäisessä hätätilanteessa iltaisin pimeässä huoneessa salaa.

*

Televiissio meni sitten hajoamaan. Tai sen antennijohdossa on joku vika. En tiedä onko johto sisäisesti poikennut vai onko vika liittimessä. Enkä tiedä, miten sen pystyisi testaamaan. Paitsi jos ostaa uuden johdon.
Mutta jos vika onkin telkkaripuolen liittimessä, niin kuinkas sitten suu pistetään? Voiko semmoista edes järkevästi korjata?

Ihan tyhmää muutenkin murehtia koko telkkarin kohtaloa.
Paitsi että henkisesti telkkarin sytyttäminen (kuten nuoriso tapaa sanoa) merkitsee minulle omaa aikaa. Ei sillä että oikeastaan mitään katsoisin, mutta se kuuluu iltarutiineihin. Telkkari aukeaa kun nuoriso katoaa omiin komeroihinsa ja minuun kohdistuvat vaatimukset lakkaavat.
Murehdin siis oikeastaan sitä, että jos telkkaria ei ole, ei minulla ole omaa aikaa.
Aivan naurettavaa. Höh.


*

Kriisiydyin kaikesta siitä mitä vielä täytyy tehdä. Lähinnä kaupassakäynnistä.
Olin ihan että kääk ja aargh ja aika ei riitä ja sika täytyy lahdata ja sahti keittää ja matot puistella lumihangessa.
Sitten otin paperin ja kynän ja tein kartan kauppalistan kääntöpuolelle. Ei niitä juttuja niin paljon oikeastaan ollutkaan. Lähinnä se kauppareissu.
Kaikki muu on bonusta, jos ehtii niin ehtii. Jos ei, niin mitään kauheaa ei kuitenkaan tapahdu (paitsi tietysti kaikki esikuvallisäidit tulevat heristelemään sormiaan minulle)
Nyt minulla on taas kaikki aika maailmassa.

 *

Yöllä valvoessani sekosin vähän ja mietin että pitäisikö kuitenkin lunastaa se punttisalikortti jonka lunastamisen jo kertaalleen hylkäsin.
Tulisikohan siellä käytyä?

*
hiljaisen työpäivän eedit

on muuten harvinaisen raivostuttava biisi se papparus tee patee, tee patee, papparus tee patee!
Tee itse senkin laiska lortti!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti