muistelushaaste

edit illemmalla - Yksis heitti haasteella

Haasteena oli muistella omaa elämää viitenä random päivämääränä; elokuu 1999, huhtikuu 2003, maaliskuu 2009, 18.9.2009 ja 17.7.2010. Tyyli ja muoto on vapaa, mutta vastata piti suunnilleen näihin kysymyksiin:

1. Millainen olet ollut noina vuosina, noina aikoina?
2. Mitä olet ajatellut?
3. Millainen on ollut elämäsi?
4. Miltä olet näyttänyt

Elokuu 1999
Isoveli oli kolmen kuukauden ikäinen kun hänen tätinsä lähti maailmalle.
Istuimme viimeistä iltaa porukalla hraH:n vanhempien luona.
Vielä pieni Isoveli, joka normaaliolosuhteissakin oli melkoinen puklaruisku, oli kuuman kesäpäivän ratoksi kääntänyt vatsansisällyksensä nurin ja enimmäkseen päälleni lukuisia kertoja.
Istuin parvekkella, tuoreena, väsyneenä ja hämmentyneenä äitinä, vauva sylissäni ja yritin olla koskettamatta omiin kosteantahmasiin, happanevan maidon ja maitohien tahmaamiin vaatteisiini.
Se oli viimeinen kerta kun lähdin minnekään ilman kattavaa vaihtovaatearsenaalia.
Vuosikaudet sen jälkeen kannoin varavaippojen ja -potkareiden lisäksi mukanani myös vaihtovaatteita itselleni.
Olin loputtoman väsynyt, hämmentynyt, eksyksissä itsessäni, itsestäni ja itseltäni. Ja onnellinen.

Huhtikuu 2003
Isoveli on ollut neljän, Isosisko melkein kahden, minä olen juuri täyttänyt 30.
Millaista elämä oli silloin?
Yritän tavoittaa jotain hetkeä, edes pientä muistonpoikasta.

Muistaakseni olen ollut koulutuksessa, lapset ovat olleet varmaan hoidossa. Koulutus alkoi kai vuodenvaihteessa, ja se kesti vajaan vuoden. Mitä teki HraH? 
Ei mitään muistikuvaa.
Vanhoissa kuvissa näytämme itseiltämme: emme niin nuorilta ja silkoisilta kuin vielä noissa vuoden -99 kuvissa. Kolmikymmenvuotiskuvissamme näytämme sellaisilta kuin meidän kuuluu näyttää. Aikuisilta, mutta rypyttömiltä.

Näin äkkiä ajateltuna nuo taaperovuodet tuntuvat katoavan johonkin pohjattomaan huuhdeveteen: aamulla opiskelupaikalle, iltapäivällä kotiin, ruokaa, ulkoilua, nukkumaan.

Kevät 2003 näytti tältä
kuva kuvasta; iltapalalla

päiväkirjasta: Isosiskon sanavarastoa

päiväkirjasta


Maaliskuu 2009
Olen aloittanut bloggaamisen 2005: siitä eteenpäin perhe-elämän muistiinpalauttaminen on huomattavasti vaivattomampaa. Valokuviakin tuolta ajalta on, paljon - hämmentävästi tosin kameramme päivyri alkoi noihin aikoihin sekoilla, joten tunnistamattomista kuvista ei pysty varmuudella sanomaan, miltä vuodelta ne ovat.

Isoveli on melkein kymmenvuotias koululainen - kolmasluokkalainen, Isosisko ekalla, viisivuotias Pikkusisko on päiväkodissa. Elämämme on vakiintunut: me aikuiset olemme kumpainenkin työsuhteessa, minä olin jo verstaalla ja lisäksi tein ensimmäistä Työ2:ta sen loppusuoralla, hraH taisi vielä suhata parin eri toimipisteen välillä vielä, mutta oli jo asemansa vakiinnuttanut.
Maaliskuussa elämäämme tuli mozzarella friikikson.
Elämämme on ollut hyvin arkista ja leppoisaa.


18.9.2009 tohina-arkea.
 Muutamaa päivää aiemmin olimme saaneet uuden sohvan (voiko tämä nykyinen olla jo niin vanha?)
Olin kohta aloittamassa opintoja, joiden parissa viihdyin ja joista on ollut työelämässä kosolti hyötyä ja iloa. Iloa piisasi myös kaveripiirissä, varsinkin tutkintonimikkeestäni.
Elämä on ollut tämmöistä, päivästä toiseen.
tämä kuva saattaisi olla vuodelta 2009
Tytöt ovat ikuistaneet silloisia lempilelujaan.
Vaaleanpunainen Pikkunalle on tärkein kaikista tärkeistä.

hääpäivää on juhlistettu syksyllä 2009 legendaarisella kakkuräjähdyksellä.
Kauhukolmikko haaveilee vuosi toisensa jälkeen tämän toisintamisesta.
Jostain omituisesta syystä kakunkoristeet katoavat syys-lokakuussa.

17.7.2010
Teimme keittiöremppaa, joka ei mennyt ihan putkeen. Ulkomaanserkut olivat kylässä. Tältä päivältä on olemassa iloisia kuvia, joissa serkukset tekevät yhdessä pizzaa uudessa keittiössämme.
Ihan tosi vanha keittiö

**

Metka haaste!
Albumeista löysin paljon vanhoja ihania kuvia: miten pieniä nuo ovat joskus olleet - ja miten nuoria me itse.

Pitäiskö mun nyt haastaa joku?
P!
Elisa!
Vintti!

*

ps. päivän opetus: "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"

En jaksanut heti kaupasta tultua nostella ostoksia kaappiin.
Eivät kiivenneet myöskään itse ne. Kiltisti olivat odottaneet sitä hetkeä kun viattomasti keräsin itseni sohvanmutkasta ja löntystin keittiöön juomaan.



1 kommentti:

  1. Kiitos! Oli kivaa lukea ja itse nautin omani kirjoittamisesta, Oli hauskaa ja kiehtovaa palata jo unohtuneisiin hetkiin :)

    VastaaPoista