roolikartta-angst


Koukkasin tänään verstaalle yhden koulun kautta jälleen kerran yhteen lapsen ja perheen kokonaisvaltaiseen terveystarkastukseen. Tämän koulun terkkari oli ällöttävän ylipirteä: "katsotaanpas nyt yhdessä tätä vanhemmuuden roolikarttaa, hmm, kylläpä onkin paljon tehtäviä meillä vanhemmilla. eiköstä niin?" Ja taas kerran sain yhden murkunkäsittelyoppaan: "siellä on keskiaukeamalla semmoisia sopimuksia ihan koko perheelle. niin."

Sanoin että kuulehan, näitä lapsia on kolmin kappalein ja minä olen tuon roolikartan nyt niin moneen kertaan tutkinut, että annetaan olla vain. Ja sitten sanoin että minulla on tässä kasvamassa fiksu ja kiva ja nätti tyttö, en ole erityisen huolissani hänestä.

Terkkarihan riemastui tyystin: "kuulitko miten äiti sinusta sanoi, eikö ole ihanaa" ja minulle sivuun: "hienoa! juuri noin sitä pitää lapselle puhua. Se tukee myönteistä itsetunnon kehittymistä."
aaargh.

Terkkari ehti myös kertoa, ettei hänellä ole yhtään laastaria kotona, ja näyttää pohjevenytyksen ja kysyä hienosti kiertäen että onko murrosiän säännöllisiä merkkejä näkyvissä ja hihittää aika monta kertaa ja näyttää että tuolla on tuommoiset minuuttijumppaohjeet. Niitä pitää tehdä ihan joka päivä. Niin.

Vietin ihan liian monta minuuttia samassa tilassa sen kyllitädin ja duracellpupun risteytyksen kanssa.

aargh.

En tunnustanut sitä, etten vieläkään ymmärrä, mikä on sen laminoidun ja niin ylen hienon vanhemmuuden roolikartan tavoite ja perimmäinen tarkoitus.
Pitäisikö siitä jotenkin oivaltaa jotain? Että jos en ole näihin päälle kolmeenkymmeneen äitityövuoteen oivaltanut, että ah! Rajojen asettaja! Nytkö sen sitten oivaltaisin, siinä kolmessatoista minuutissa jonka tuo perusteellinen tarkastus kestää?
En kyllä usko että oivaltuu pelkällä vilkaisulla.

Ja sitä paitsi, johan nuo nyt olisivat jo niin villaantuneet, ettei sitä yhdellä roolikartan vilkuilulla enää korjattaisi. Kyllä ihan oikeasti sitten jo tarttis tehdä jottan.

*huoks*

Eilinen aamu alkoi selittämällä edustuksellisen demokratian periaatteita kasvavalle nuorisolle. Kotiintultua päivä jatkui tietysti perinteisellä onkoläksyttehty-natkutuksella ja ruuanlaitolla ja kasvistensyönti-päsmätyksellä.
Päivä päättyi siihen kun selvitin ihmislapsen sikiämisen ja syntymisen merkillisiä olosuhteita.

Totesin illalla hraH:lle että ainoa mikä jäi päivästä puuttumaan oli vissiin iltahartaus, muuten tuli kyllä hoidettua vanhemmuuden kaikki aspektit.

Koska aamu on iltaa viisaampi, voin todeta että suoritin vanhemmuuttani eilen ihan koko roolikartan mukaan.
Niin olen lahjakas.

10 kommenttia:

  1. Tää oli ihan paras, tämä kirjoitus. Mä en vielä ole päässyt tuohon koko perheen terv.tarkastukseen, mutta innolla odotan. Mä en kanssa ymmärrä noita roolikarttoja ollenkaan. Mitä mä sillä tiedolla teen, et mikä olen. Okei, jos olen vaikka kaveriäiti niin tiedän et pitäis olla muutakin, mutta silti. olen sellainen halaajanatsihassumäkättäjä ja sellaisena pysyn halusin tai en.
    Tänään taas tapasin sossua ja se mut kelpuuttaa tällaisenakin :)Jopa muitakin lapsia kasvattamaan. helpotus.

    VastaaPoista
  2. Mitä ihmettä?? Eikö YHTÄÄN käyrää katsottu??!!

    Mainio kirjoitus.

    VastaaPoista
  3. Pahinta on se, että kun terkkari hakeutuu potilaan/asiakkaan kanssa "samalle puolelle" ja (olkoon asia mikä tahansa) tarjoilee tehtävänsä vähän puolinolosti tyyliin "katsotaanpas nyt tätä meidän kaavaketta. Onhan se vähän hassu, mutta kun kaikkien pitää sen nyt täyttää. Kyllähänsätiedät." Uskoisi edes itse asiaansa! NIIN!

    :D Että hyvin meni sitten teillä! Ja jos olisitte olleet jo hukassa ja syrjäytyneitä, niin eipä olisi asianne hoitunut tuossa vartissa.

    VastaaPoista
  4. Voi kauhee, mikä palikka mun yleissivistyksstä puuttuu, kun en ole koskaan ollut missään roolikarttatilaisuudessa enkä nuoren terveystarkistuksessa. Ilmankos nuo lapsetkin sitten kasvaa miten sattuu.
    Onneksi olkoon tervejärkisestä suhtautumisesta vanhemmuuden roolikarttaa kohtaan!

    VastaaPoista
  5. Vai, että perheen roolikartta.

    Hyvä, että sivistit meitä siitä, mitä tuleman pitää. Ehkäpä alan jo nyt harjoittelemaan niin tympääntynyttä ilmettä, että th vetää homman pikakelauksella ;)

    VastaaPoista
  6. Katselin viime viikolla Iholla-ohjelman Piaa enkä oikein tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Hän on ohjelmassa ihan järkyttävä nalkuttaja ja tajusin itse olevani ihan samanlainen. Ah, tätä teinien äitinä olemisen ihanuutta!

    VastaaPoista
  7. Niin oot kyllä lahjakas...myös kirjoittajana ;)

    VastaaPoista
  8. Miksi minä en ole nähnyt koko roolikarttaa? Miksi meillä ei ole ollut tuollaista tarkastusta?
    Miksi ?

    Meidän terkka on kyllä aika ihana. Kivempi kuin teidän Duracell :-)

    VastaaPoista
  9. Uuh. Meillä olis töissä tarjolla jotain vanhemmuuden roolikartta -koulutusta. Kuulosti höpöhöpöltä enkä ilmoittautunut, vaan menin ärrä-koulutukseen. Taisi olla oikea valinta!

    VastaaPoista
  10. Anna anteeksi, mutta ei voi kuin nauraa. :D Onneksi meillä ei ole enää odotettavissa yhtään roolienjakotilaisuutta. :D

    VastaaPoista