Ei edes huulipunaa

Saimme eilen pienen vieraan kun nuorempi kummipoika (+isänsä ja siskonsa) tulivat visiitille. Kohta parivuotias tepsutti punaposkisena massu pömpöllään ympäriinsä kaksivuotiaan tohinaisessa tuhinassa. "Kissa putosi" sängyltä eikä Isoveljen kännykässä ollut "änggi böödsiä", mutta niin oli mukavaa mennä poikien huoneeseen tekemään tuhmuuksia.
Isoveli jahtasi pikkukaveria naureskellen.
Me aikuiset kanssa vietimme kunnioittavan hiljaisen minuutin ajatellen sitä, että tästä kesästä alkaa juhlaputki. Ensimmäinen kummipoikamme on jo ripari-iässä, ja tästä edespäin seuraavat montamonta vuotta vietetään ripareita, lakkiaisia, valmistujaisia...
En ole vanha. En. En varmana ole.

En, vaikka lapsetkin laskivat että yhteensä he ovat jo kolmekymmentä.
Minulla on kolmekymmentä äitityövuotta plakkarissa. Kohta jo kolmekymmentäkaksi. (Isoveli 12, Isosisko 10, Pikkusisko 8; isojen synttärit kevään aikana!)
Kolmekymmentäkaksi!
Minun pitäisi kaiken järjen mukaan olla seesteinen superäiti, joka hallitsee tilanteen kuin tilanteen suvereenisti.
Paitsi etten ole. Tänä aamunakin olisin paljon mieluummin syönyt aamupalaani hartaan hiljaisuuden vallitessa, enkä yhtään olisi halunnut ratkoa kadonneen kännykän kriisiä, en etsiä eksyneitä avaimia enkä varsinkaan tutkia suurennuslasilla, mikä näppylä oli jonkun naamavärkkiin ilmestynyt. Sanoin herraH:lle bussissa, etten jaksa mitään aamuisia kriisejä. (rehellisyyden nimissä en jaksa päiväisiä enkä iltaisiakaan kriisejä, niin että se siitä seesteisyydestä ja kyvystä ratkoa maailman kaikki ongelmat) (sen takia supersankariäidin viittani onkin takavarikoitu!)

Pikkusiskollakin on äitiyskriisi.
Torstaina saa iltapäiväkerhoon naistenpäivän kunniaksi viedä meikkejä, niin tytöille tehdään kasvohoitoja tai jotain.
Eikä meillä ole huulipunaa.
Siis i-han jär-kyt-tä-vää.
(no ehkä meillä on, mutta arvatkaa lähteekö se mihinkään iltapäiväkerhoon pikkutyttöjen iloksi?)
Yritin tarjota tilalle kynsilakkoja, mutta se oli ihan plääh.
Millainen äiti minä oikein olen? En meikkaa, ja jos vaikka meikkaankin niin kieltäydyn lainaamasta härpäkkeitäni nuorisolle!
Kyllä niin taas lasta koetellaan.

1 kommentti:

  1. Nauratti taas. Mäkin päästelen suustani lauseita "mä en illalla enää jaksa kuunnella...". Tosiasia on, et ei oikein ole kellonaikaa, jolloin lasten tappelua kestän. :)
    Supermamma tosiaan!

    VastaaPoista