bussiangst

söin välipalaksi hedelmäsalaattia (ananasta, vesimelonia, limeä). Se oli liian raikasta, alkoi paleltaa.

Meidän kulmilta tulee aamuisin keskustaan bussipari. Tarkoitus varmaan on, että kuskit poimisivat kyytiläisiä vuoropysäkein ja kaikilla matkustajilla olisi niin mukavaa ja tilavaa.
Mutta ne kehvatsun bussikuskit!
Melkein joka aamu vuorossa on joku kiireinen ja ahne, jonka ainoana tavoitteena on tyhjentää koko pajatso kerralla: täyttä höökää pysäkiltä toiselle, tarvittaessa kiilataan se toinen bussi. Viimeiset mummot ängetään kyytiin kenkälusikalla. Ja sitten se toinen bussi köröttelee tyhjänä keskustaan.
Jostain kumman syystä näihin aamubusseihin varataan myös koko kaluston vanhimmat ja heikoimmat kulkuneuvot: ne, joissa ei ole lämmitystä eikä jousitusta.
No, lämmitys tietysti hoituu kylki-kyljessä-periaatteella, mutta muuten on karua.
Minä päädyn yleensä siihen kylmään, pimeään ja ahtaaseen, joka ei jatka matkaansa enää keskustasta eteenpäin.
Niin että töihin tullessani olen jo valmiiksi viluinen ja kiukkuinen, koska olen joutunut vaihtamaan bussia, enkä ole nähnyt kunnolla lukea. Pahimpina aamuina vieressäni on istunut koulu- ja rakkaushuolien räydyttämä teini, joka tilittää surkeaa elämäänsä puhelimessa.
Sitä minä vaan, että jos bussikuskeille ei maksettaisi matkustajamäärän perusteella, vaan vaikka hyvän palvelun. Niin ettei tarvitsisi kuskien yrittää etuilla toinen toistaan, vaan molemmille riittäisi tasapuolisesti kyytiläisiä.

*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti