olen päivistä ihan sekaisin. Tänään on jokumuuntai.
Eilinen oli sellainen sekopäivä. Ensin oli verkkaista verstailua, sitten sekopäistä työ2:a (pomo on aika rönsyilevä), sitten pikavisiitti kotiin ja illalla vielä mummokerho.
Kun pääsin kotiin olin sudennälkäinen ja niin levoton, etten pystynyt asettumaan edes iltapalalle.
Ei kovin paljoa tällaisia päiviä, kiitos!
Tai toisaalta joo - tälle aamulle on riittänyt puuhaa. Kun teen rinnan verstas- ja työ2 hommia - käytännössä samoja juttuja kahden eri otsikon alla vain. Tukevat kivasti toinen toisiaan (ja molemmat pomot ovat varmaan ikikiitollisia: ryöstän aikaa toiselta ja lahjoitan toiselle. Olen siis ammatiltani robinhood)
(paitsi että nyt ryöstän molemmilta ja käytän turhuuteen)
*
Pikkusiskosta oli ihan ihanaa kerrankin (eilen) tulla kotiin ihan itsekseen. Normaalisti verstaspäiväni päättyvät tällä hetkellä sellaiseen aikaan, että olen jo kotona kolistelemassa raivoisasti patoja ja pannuja siinä vaiheessa kun kimuli kotiutuu iltapäiväkerhosta.
Heti tuli viesti "mä tulinkotin voikotaruaka ja omenapiraka"
tietysti annoin luvan.
Tuli toinen viesti: "omenapirakaonhmessajaisovelieiylä" (makaronilaatikko oli jääkaapin ylimmällä hyllyllä)
Soitin ja kysyin että riittääkö voileipä.
Riitti.
Olen aina vain yhtä mykistynyt siitä että
a. ei tarvitse viedä tai hakea ketään päivähoidosta
b. että ne ihan oikeasti pärjäävät tovin ilman herkeämätöntä valvontaa
*
Palaan ryöstelemään aikaa eri pomoilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti