Päivän pahimmat höyryt vähän tasaantuneet.
Tein jo melkein lähtöä töistä, kun työlistalle pamahti paltsu, joka oli jo kertaalleen aamulla peruttu. Ja äijämentaliteetilla paltsu levahti parituntiseksi.
Tein jo melkein töistä lähtöä (sinne pahuksen paltsuun), kun UPM muistutti suupielestään että "sunnuntaina nähdään sitten!" Johon minä jokseenkin äimistyneenä totesin jotta "TÄH?"
Ei sitten ollut kenellekään tullut mieleen
a) kertoa minulle että minun pitäisi jalkautua työmaalle sunnuntaina (joka - by the way - on vappu ja työläisten juhlapäivä)
b) kysyä minulta, sopiiko sellainen työaika ja -suunnitelma minulle (sunnuntaina - joka sivumennen sanoen on vappu ja työläisten vapaapäivä)
c) kertoa minulle mitä xx:ää edes teen siellä. (sunnuntaina, joka - jos ette vielä ole tietoisia asiasta - on perinteisesti ollut vapaapäivä, olipa sitten vappu tahi ei)
Kun paltsussa tarvitsin allekirjoituksen yliesimieheltä yhteen lippulappuun, ja yliesimies alkoi vitsailla jotain lopareista ja irtisanomisista, totesin vain, että nyt kuulkaa pojat kävi aika likeltä. Otti meinaan ihan himppasen verran kaaliin eli kuuppaan.
**
Ajatukseni ovat naapurissa. Tuttavaperheeseen hartaasti odotetut pienet ovat päättäneet ottaa varaslähdön. Toivon että voisin kannatella käsilläni odottajia ja pieniä; muistoni kiertyvät Pikkusiskon odotusaikoihin ja ensipäiviin.
On aina vaikeaa keksiä, miten tukeaan tarjota.
Työ- ja odotusmielessä soisin että vappu olisi ohi.
Ylimainostettu juhla joka tapauksessa, varsinkin jos on töissä.
Ja pienten syntymääkin voitaisiin juhlia vasta monen viikon päästä, ei vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti