Olin jo luullut, ettei Isoveljen luokka luistele tänä talvena ollenkaan, enkä siis ollut evääni heilauttanut asianmukaisen kokoisten luistinten hankinnan edistämiseksi.
Senpä takia jouduin eilen säntäämään - ja laahaamaan perässäni vastahakoista luistimetonta jälkikasvua - likipitäen ruuantähteet vielä suussani loiskuen, koska Isoveljen mielestä jokamaanantainen kirjastokäynti on kuitenkin jossain määrin merkittävämpi asia kuin luistinten ostelu. (jos Isoveljeltä kysytään, oikeastaan mikä tahansa asia on tärkeämpää kuin mikään ostoskeskuksessa asiointi, lukuunottamatta ehkä sitä, että pääsee kirjakauppaan täyden rahamassin kanssa.)
Löysimme kohtuuhintaiset luistimet, joista oli Isoveljen kokoa jäljellä enää esittelykappaleet. Otimme ne ja säntäsimme ulos kaupasta. Keskenjäänyt ateriani ei ollut ehtinyt edes jäähtyä ja kahvi vasta lorahti pannuun kun jo olimme takaisin.
Olen likipitäen raivon partaalla luisteluasioissa muutenkin.
Kun jälkikasvuni nykyään kuluttaa päiviään kolmessa eri kasvatuslaitoksessa, olen tietysti tekemisissä kolmen erilaisen käytännön kanssa.
Yhdessä kasvatuslaitoksessa pitää käyttää jääkiekkokypärää, jos pelaa jääaikana. Kypärän saa tarvittaessa lainaan. Jos vain luistelee, ei kypärän käyttö ole pakollista. Pyöräilykypärä käy, jos sitä haluaa käyttää.
Toisessa kasvatuslaitoksessa ei pääse edes kentän laidalle ilman kypärää. Oltava oma. Myös pyöräilykypärä kelpaa.
Kolmannessa kasvatuslaitoksessa luistelijalla oltava ehdottomasti nimenomaan luistelukypärä. Pyöräilykypärä ei kelpaa tähän tarkoitukseen.
Ja jotta oltaisiin oikein loogista, kasvatuslaitokset yksi ja kolme vaativat pyöräilykypärän käyttöä pyöräiltäessä k.o. laitoksiin, mutta laitos numero kaksi on sitä mieltä, ettei sillä asialla ole mitään väliä, koska pyöräilymatka kasvatuslaitokseen on lapsen omaa aikaa, eikä siihen voi kasvatuslaitos mitenkään puuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti