torstai 22. helmikuuta 2018

Hiihtolomalla Helsinkiin vol 1.

Minulla ei ole koko viikkoa lomaa, muutama irtopäivä vain.

Kun selvisi, että voin löysäillä tiistain ja keskiviikon, alkoi Lehtori ehdotella kaikenmoisia matkoja Tallinna - Tukholma - mikälie -akselilla.
Minua ei huvittanut mikään laivahommeli, joten intin vastaan, että ennemmin kotiseutumatkailua.

Meni suunnilleen hetki, ja Lehtori oli jo varannut meille hotellihuoneen Helsingistä yhdeksi yöksi ja minun riesakseni ilokseni jäi keksiä meille ohjelmaa.

Pistin googlettimeen - koska sehän tietää aina ja kaiken - että Helsinki ja romantiikka, ja tämmöinen retki meille tuli:

Ihan ensin majoituimme pikaisesti hotelli Torniin ja samoin tein hankkiuduimme syömään lounasta. Päädyimme sympaattiseen kiinalaisravintolaan nautiskelemaan lounasbuffetista. (tätä ei kerrottu googlessa, ihan itse keksimme)

Ravittuina jatkoimme matkaamme Kansallismuseoon - tätäkään ei kerrottu googlettimessa, ihan omasta hatusta tempaisin, koska halusin justiinsa sinne. Minulla on tavoitteena käytellä museokorttiani vähintään kerran kuukaudessa, ja minulla oli tammikuu jo rästissä.





 Kiersimme kaikessa rauhassa upeasti toteutetun Suomen tarina -näyttelyn. Tykkään tavasta, jolla näyttelyitä nykyään museoissa toteutetaan - pääset olemaan osa tarinaa, asioita voi koskea ja kokea, museoitavaa tavaraa ovat arkisen view masterit siinä missä juhlavammat design-tuotteetkin.
suomalaista designia löytyy Tähtien sodasta

Näyttelyn loppusuoran aikajana palautti mieleen monia jo unohtuneita asioita. 

Isoveli on muutamaa kuukautta Salattuja elämiä nuorempi.

Isosiskon syntymävuodesta on muistona Lahden muistoraha.
Tässä vuodessa oli paljon mykistäviä tv-tiedotustilaisuuksia

Pikkusisko on kuukauden vanhempi kuin feissibuukki

Esihistoria-osiostakin nautimme kaikessa rauhassa ja museokierroksen päätteeksi särpäisimme ylihintaiset teet museokahvilassa.

Lähettelin nuorisolle kotiin viestejä, että menkää tekin museoon.

Vasta sitten oli vuorossa se juttu, jota googletin suositteli, kun laitoin että Helsinki romantiikka - suunnilleen kolmantena osumana tulevat elämyslahjakortit, ja sieltä bongasin Panimokierroksen Stadin Panimolle.

Kierrosta odotellessamme tutustuimme panimon tuotteisiin neljän oluen tastingilla.
Minulla on semmoinen periaate, että olen tukeva puoliso.Vaikka en olekaan mikään suuri oluen ystävä, saati tuntija, kun taas Lehtori enemmänkin on, niin olen vähän yrittänyt edes mielenkiinnosta ymmärtää asiaa. On enempi keskusteltavaa, kun on mielipide asiasta. 
Tästä samasta tukevan puolison syystä kannatan ManUa, kun Lehtori taas Liverpoolia (en seuraa jalkapalloa) ja siksi olen päättäväisesti päättänyt että stout on olueni (Lehtorilla ehkä IPA tai sitten porter ja myös trappistit). Ihan keskusteluteknisistä syistä.




2x lager, IPA ja stout.
minusta stout oli parasta, Lehtorista Ipa

Panimokierros oli eloisa ja kiehtova. 
Olueen tarvitaan veden lisäksi mallas, humala ja hiiva.
Tummempi olut tulee tummapaahtoisemmasta maltaasta, humala antaa aromin - Stadin panimolla mielestäni miellyttävä, kevyen kitkerä, ja hiiva kuulemma "tempaistaan panimomestarin parrasta" - eli on panimon varjelluin salaisuus. Pitää vielä opiskella pinta- ja pohjahiivahommelit.Humalanviljeilijöille olisi Suomessa kysyntää, kaikki humala tuodaan kuivatavarana ulkomailta. 

Päätin välittömästi perustaa artesaanipanimon tai pyrkiä oppipojaksi jonnekin, on niin kiehtova toimiala. 
Kierroksen päätteeksi maistelimme vielä pullotusta odottavaa juomaa, jos kohta minun oli siinä kohden luovutettava. Vaikka olenkin kovasti tukeva vaimo, en kumminkaan ole niin tukeva, että suorituisin ihan tolkuttomista juomamääristä.

Ilta päättyi Tornin torniin, Helsingin kattojen ylle. 




Perjantaina on vuorossa Hiihtolomalla Helsinkiin vol2, nuoriso-osasto.

maanantai 19. helmikuuta 2018

työkriizi


Yhtenä päivänä oli aika rankkaa töissä.

Aloin toiveikkaana tehdä lähtöä kotiin jo puoli tuntia ennen työajan päättymistä.
Tein vain yhden pienen asian, joka johti toiseen.
Sitten soi puhelin, eikä se ole koskaan hyvä juttu.
Opastin yhtä kadonnutta sielua sähköisessä laskunmaksussa (ei, en ole pankkineuvoja, minulta vain ilmeisesti voi kysyä neuvoa ihan missä vain), saimme asian järjestykseen.
Ja taas soi puhelin.
Se siitä aikaisesta kotiinlähdöstä.

Pääsin lopulta töistä tuntia työajan päättymisen jälkeen ja kirosin sitä, että olen ihan liian kiltti ja mukava ja palveleva.

Kotimatkalla jäin kahden eri kerjäläisen jallittamaksi.
Mieleni teki itkeä: älkää pyytäkö minulta yhtään mitään, minulla ei ole kertakaikkiaan mitään annettavaa. Johan minun selkänahastani riivittiin viimeisetkin työmaalla.

Mitä ihmeen signaalia oikein levitän ympäristööni?

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Haltialeipää

Harjoitimme koko perheen voimin kulttuuria ja kävimme katsomassa Turun kaupunginteatterin Taru Sormusten Herrasta.

Melkoinen spektaakkeli!
Peruskorjatun teatterin näyttämö muuntuu vaikka mihin, esitys oli näyttävää katsottavaa kaikkine taistelukohtauksineen ja pyrotekniikoineen, todellista silmänruokaa.

Muutamaa päivää ennen esitystä aloimme kai ruokapöydässä pohtia, mitä ruokia Tolkienin kirjasta löytyy, muistimme vain yrtit ja jänispadan ja haltialeivän.
Aloimme pohtia, millaista haltialeipä oikeastaan on, miltä se maistuu ja miten sitä leivotaan.

"(...) (haltiat) toivat heille lahjaksi ruokaa ja vaatteita matkan varrelle. Ruoka oli enimmäkseen jauhosta leivottuja hyvin ohuita kakkuja, jotka oli paistettu pinnalta vaaleanruskeaksi ja joiden sisus oli kermanvärinen. Gimli otti käteensä yhden ja katsoi sitä epäilevästi. 
(...)
Me kutsumme sitä nimellä lembas eli matkaleipä ja se vahvistaa paremmin kuin mikään ihmisten leipoma leipä ja kaikki pitävät sitä cramia parempana.
(...)
Syökää vain vähän kerrallaan ja vain tarpeen tullen. Sillä nämä annetaan teille sen hetken varalle, jolloin kaikki muu pettää. Kakut pysyvät maukkaina viikkokausia, jos ne saavat olla ehjinä ja pidetään lehtikääreissään niin kuin me olemme ne tuoneet. Yksi lembas pitää matkalaisen pystyssä pitkän päivätyön ajan, jopa Minas Tirithin pitkän ihmismiehen."

(J.R.R. Tolkien, Taru sormusten herrasta /Sormuksen ritarit /Galadrielin peili. Suom. Kersti Juva ja Eila Pennanen)

Minuthan on helppo aina ylipuhua kaikenlaisiin älyttömyyksiin, ja mitä ihmeellinen intternetti ei tiedä, sitä ei ihmisen tarvitsekaan tietää - joten, hyvä herrasväki - haltialeivän ohje iloksenne!


Lembas - haltioiden matkaleipä (lähde: Elven Lembas Bread)
Ohjeen käännös ja sovellus omani

n. 6dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
vajaa 0,5 tl suolaa
100 g margariinia (tai voita)
vajaa 1 dl fariinisokeria (tai ruokosokeria)
1 tl kanelia
1 tl vaahterasiirappia (tai hunajaa)
vajaat 2 dl maitoa (kermaa+maitoa)
1 tl vanilliinisokeria

Sekoita jauhot ja leivinjauhe, nypi rasva sekoitukseen. Lisää loput kuivat aineet.
Lisää nesteet ja alusta taikinaa kevyesti. Taikina on rakenteeltaan hyvin tiivistä. Tarvittaessa voit lisätä vähän nestettä, mutta hyvin varoen, muuten taikinaa ei pysty kaulitsemaan.
Kaulitse reilun sentin paksuiseksi levyksi, leikkaa neliöiksi ja nostele pellille. Paina kevyesti veitsellä diagonaalit kuhunkin leipäseen.
Paista uunissa, n. 200asteessa 12-15 min, kunnes leivät ovat kauniin ruskeita.



Haltialeipä muistuttaa perinteistä englantilaista teeleipää ja maistuu parhaiten aivan sellaisenaan, tai vaahterasiirapin tai hillon kanssa.

"olen haltioissani", totesi yksi nuorista
miksi minä en koskaan keksi noin hauskoja sanaleikkejä??





Haltialeipien kaveriksi paistoin myös Bilbo Reppulin siemenkakkua, mutta koska se ei saavuttanut nuorison keskuudessa kummoistakaan suosiota, sen resepti ansaitsee tulla unohdetuksi. (uteliaille tiedoksi, että kakussa on kuminansiemeniä. Minusta se oli jännitävän vanhanaikaisen makuista, osaan hyvinkin kuvitella sellaista syötävän sateisilla englantilaisilla nummilla ja Hobittilan koloissa)


**

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

lisää välipalaa

odotimme teinien kanssa bussia

torstaina on penkkarit, totesi yksi

joo, parin vuoden päästä mulla on penkkarit, jatkoi toinen

sit menee jotain viis vuotta ja teil on lapsenlapsia, se kehvelin epatto jatkoi yleviä pohdiskelujaan

mitämitä, mä olen liian nuori tommoiseen, rääkäisin.

me tuodaan ne sit sulle hoitoon, se kiittämätön kakara jatkoi, sä voit laittaa sen pajukoriin ja viedä töihin. Jos teillä kerran on toimistokoira, niin voi teillä olla toimistovauvakin.

Kurkkuani alkoi kuristaa ja sielussa riipi: missä te sit olette?

maailmalla, me muistettiin pakata kaikki muut paitsi se vauva. kyl me sit jossain välissä haetaan se.


Antakaa minun olla rauhassa. Edes vähän aikaa. Ihan oikeasti.
Vaikka olettekin ihania, niin silti.

*



tiistai 13. helmikuuta 2018

välipala

kaksi teiniä ryykäsi sisään intensiivisessä keskustelussa:

diipadaapadiipadaapa hawkingin säteily tsuptsuptsuptsup tapahtumahorisontti trallalaatrallalaa antihiukkanen...

aivojani alkoi välittömästi särkeä.

Siis onhan se kiva, että niillä on yhteistä keskusteltavaa, mutta miksi ne eivät voi keskustella sellaisista aiheista, joita minä ymmärrän?
esim. kissanruuan leviäminen ympäristöön suhteessa ruuan konsistenssiin


**

Hääräsin viikonloppuna keittiössä taas tuhannen hääräystä.
Itse asiassa konttasin pöydän alla.

Yhtäkkiä edessäni oli mies polvillaan ja sormus kädessään.

oi kylläkyllä!

Kissankehvatsu oli pelannut sormukseni pöydän alle, sen kaikkein näteimmän ja rakkaimman.

**



sunnuntai 11. helmikuuta 2018

tammikuun syömingit

Possupata, perunafondant

synttärikebabit

einesnuggetit, ranskikset, salaatit (alias roskaruokapäivä)

laatikkosalaatti ja jämiä

nyhtökana-nyhtökaurakiusaus

riisi-kanalaatikkohässäkkä

uunikalaa, perunaa, bataattisosetta

*

kanaleike, perunamuusi, hedelmälautanen

täytetyt letut, porkkanalaatikko, hedelmäsalaatti

sosekeitto, kolmioleivät, suklaakiisseli

lihapullat, lohkoperunat

palapaisti, perunamuusi, kasviksia

omatekoiset kananuggetit, bataattiranut

*

kanakiusaus

bolo

jauhelihakeitto, marjapuuro, pikasämpylät

jämäruokapäivä

roskaruokapäivä

uuniperunat kahdella täytteellä

uunikala, kasviksia, omenapiirakkaa

*

kanapyörykät, perunamuusi, hedelmiä

"italialainen kana", perunaa, mansikoita

possuananaskastike, riisi, rahka

jämäruokapäivä

tortillat

tortillat

vaalipizzat

*

omatekoiset kalapuikot

makaronilaatikko, mansikkakiisseli

kanakiusaus

jämiä

ulkoistettuja ruokailuja

sunnuntaipaisti


*

Kumma kyllä, olemme edelleen hengissä.


torstai 8. helmikuuta 2018

kun muut niin minä kans

Ensimmäiset paljastukset tapahtuivat Sutkautuksissa.

Kuin vyörynä perässä seurasivat Tuula, joka paljasti Elämänsä sisällön.
Sitten ihana Pinkki.
Satulinna ja Naiseuden mysteeri.

En kestänyt: sorruin ryhmäpaineen alla ja kippasin käsiveskani.



Ja mitä olikaan väskyni nielaissut?
Varakassi, kotiavaimet, silmälasit kotelossaan, uimakortin latauskuitti ja salasana laivan avoimeen verkkoon. Eväsrasia ja -pussi, nimilappu viikonlopun laivaseminaarista, kotiavaimet, kukkaro.
Muistikirja, kaksi minikokoista eväspatukkaa (kuka ihme ne on tunkenut kassiini?) Purkkalevy. Muistikirja, pussukka jossa johtoja. Ulkoinen vara-akku, pahoinvointirannekkeet. Nenäliinoja. 
Nippu tärkeitä papereita, mm. palkkakuitti, viikonloppuna laivaseminaarissa pitämäni esityksen prujut ja ilmoittautuminen koiranäyttelyyn (älä edes kysy; ja ei, meillä ei ole koiraa!).
Pussukka, jossa on kyniä, huulirasvaa ja -punaa, hätävarakuulokkeet, sekalaisia lääkkeitä.
Rahapussukka. Työavaimet.
Fläpä (eli tabletti)
Haarukka-lusikka kahdessa osassa.

yllättävä löytö: omistan käteistä!

kaikki mahdolliset piuhat

mitä tapahtui lusikkahaarukalle?

kynät, punat ja pillerit



Ja laukkuna aivan kaikkein paras, joululahjaksi saamani Aunts&Uncles Jasmine.

Perkasin pois kuitit ja turhat paperit, täydensin lääkevaraston kohdilleen ja heitin pois lusikkahaarukkani. 
Survoin kaiken takaisin.