maanantai 7. toukokuuta 2018

Ensimmäiset kevätjuhlaliikkeet

Olin ennen viikonloppua vähän etukäteisangstinen, koska olin työkoulutuksessa perjantai-iltana ja koko lauantain. 
Mutta olivatkin mukavia päiviä ja energis-voimaannuin valtavasti.



Sunnuntaina olin yltiöriemukkaalla tuulella, koska nyt olikin vapaapäivä ja aurinko paistoi ja tipulintuset laulelivat ja tralla-laa.
Teini onnistui ylipuhumaan minut lenksalle.
Endorfiinihikipöhelöissäni jatkoin urakkaa parvekkeen fanaattisella raivaamisella.



Ensimmäiset kevätjuhlaliikkeet on nyt tehty: parvekelasit on pesty ja parvekkeen ikkuna myös.
Se oli ensin vähän kammottavaa, koska ensinnäkin parvekelasien peseminen on kammottavaa aina. Ja toisekseen lakkiaisikkunapesu aiheutti minussa flashbackin omaan lakkiaiskevääseen.
Silloin, reilusti yli kaksikymmentä vuotta sitten, oli äitienpäivä. Pesimme äidin kanssa ikkunoita. Pappani elämä päättyi.
Näin jälkikäteen olen ihmetellyt, että miten on mahdollista että meillä kotikotona olisi pesty ikkunoita sunnuntaina? Ja vielä äitienpäiväsunnuntaina?
Miksi se tuntuu jotenkin tosi väärältä ja kummalliselta ja epäkotoiselta?

Joka tapauksessa, yritän olla olematta taikauskoinen, mutta vähän oli urakkaa aloittaessa sellainen kohtalotarmainen olo. Siksi en pyytänyt nuorisoa apuun, kun ajattelin että en halua kierrättää tämmöistä karmaa.

Mielessä oli kyllä käynyt, että olisin tästä syystä skipannut koko ikkunanpesuhommelin, mutta liki ainoa evästys jonka toistaiseksi olen juhlavalmisteluihin välittömältä lähipiiriltä saanut, on koskenut nimenomaan ikkunanpesua. Tai oikeastaan uusia verhoja, mutta joka tapauksessa. (*)
yksi ääni puolesta: pitää olla puhtaat ikkunat ja uudet verhot, yksi ääni vastaan: sitäkö sä pohdit, etkä tarjottavia; äiti ja anoppi.

Parvekehommelin jälkeen yritin laskea, montako pulloa tarvitaan kuohujuomia ja montako lasia.
Montako tuolia.
Montako kakkua.
Montako pakettia kahvia.
En tiedä.
En tiedä.
En tiedä.
En tiedä.

Sitten tein aikajanan että milloin tulevat ensimmäiset vieraat ja milloin viimeiset. 

Melkein ovat juhlat jo valmiit, kun on yksi puhdas ikkuna ja aikajana.
Ja päivänsankari haluaa tietysti snickerskakkua. (vesitetty kakku)
"no voidaan me tehdä joku vähän raikkaampi kakku kaikille vanhuksille." 








(*) äiti on muistuttanut ainakin seitsemän kertaa, että silloin kun vietettiin minun lakkiaisia, laitettiin uudet verhot.
Kauhea stressi tulee ihmiselle pelkästä verhojen pohtimisesta. 
Että onko se sitten parempi juhla kun on uudet verhot mutta ei kakkuja ollenkaan.
En tiedä.

(anteeksi äiti, tämä vaan on niin herkullinen asia)

8 kommenttia:

  1. Puhtaat ikkunat olohuone-juhlasiipi-akselilla saavat minultakin äänen. Uudet verhot eivät. Muistaako joku muka minkälaiset verhot teillä nyt on tai onko verhoja lainkaan. Mutta kyllä kaikken tärkein on kuitenkin kakku.

    Tsemppiä juhlajärjestelyihin!

    Omistani muistan sen, että pesin ikkunat ja lattiat, tein lihapullat pakkaseen, leivoin tuulihatut, leivoin pullat, tein charlottakakut ja tilasin täytekakkuja Fazulta. Isäni täytti tuulihatut, lainasi astioita. Äitini maksoi täytekakut ja osti kaupasta karjalanpiirakat ja esitti juhlajärjestelyiden rasittamaa :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletpa tenhyt urakan omiin juhliisi! Minä en muista kekkereistäni muuta kuin tuon äitienpäivän ikkunanpesun - tarjoiluista ei mitään käsitystä. Kai siellä jotain oli?

      Kakku on kuitenkin tärkein.
      Tai kakut - tässä tapauksessa. Tehdään jonkin sortin kakkubuffa, kun ei jakseta /viitsitä veivata yhtä ja samaa kakkua koko ajan.

      Poista
  2. Vähän komppailen Kepposta, ääni ikkunoille, mutta verhoille ei - anteeksi "äiti"!

    Muistaakseni meillä ei tosin edes pestu ikkunoita ;-)

    Onko siitä tosiaan jo vuosi?

    Muista etukäteiskriizeilyn ja sitten paikan päällä hermoilun lisäksi hengittää, nauttia hetkestä ja tallentaa muistoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele miten äkkiä aika menee!

      Yritän osata nauttiakin. Vähän kyynelyttää jo nyt kun ajattelen gaudeamus igituria ja kaikkea muuta. Voi niitä pieniä :)

      Poista
  3. Täällä sama tuomio kuin edellisiltä: puhtaat ikkunat jees, uudet verhot nou nou. Meillä ei muutenkaan kauheasti uusita verhoja, eikä ainakaan vaihdeta vuodenaikaverhoja. Kunhan on suht siistiä ja jotain tarjottavaa (ja päivänsankari hetken aikaa paikalla), siinä ihan onnistuneet juhlat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. taidat Tuija olla ihan ytimessä: sankari paikalle ja jotain syömistä :)

      (mä en siltikään taida uskaltaa jättää verhoja vaihtamatta...)

      Poista
  4. Täältä ääni tarjottaville, seuraavaksi puhtaille ikkunoille (jos aikaa ja intoa on) ja vasta jossain listan äärimmäisessä loppupäässä uusille verhoille - anteeksi marikanpolkujen äiti :)

    Ja voi apua, täälläkin pitäisi pestä ikkunat, kun viime kesänä jätettiin se "huvi" väliin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mun äiti varmaan kohta kieltää mua leikkimästä teidän kaikkien kanssa, kun laitatte näin kapinallisia ajatuksia päähäni ;)

      Poista