maanantai 30. huhtikuuta 2018

Huhtikuun kirjat

Huhtikuussa olen vielä saanut luettua vaikka kuinka, koska ison osan kuukaudesta olen liikkunut bussilla.
Nyt kun pyöräilykausi alkoi, lukemismahdollisuudet vähenevät huomattavasti.

Huhtikuussa luin paljon hyviä kirjoja.

Luin mm. kolme kirjaa Santiago de Compostelan vaelluksesta, joista yksi nousee aivan ykköseksi kaikista lukemistani Caminoista - Tom Tiaisen Hyvällä tiellä.

Chicklit-suosikkini huhtikuussa oli Kinsellan Yllätä minut. Kinsellamainen kouhotus, hänen ehdottoman sympaattiset henkilönsä ja kirjat, joissa tapahtuu vain mukavia asioita, ovat todellisia hyvänmielen pillereitä väsyneelle ihmiselle. Eskapismia? Taatusti. Chicklitiä? Ehdottomasti.

Lukukuukauden kirjaelämykseksi nousee jo muutamaan kertaan hehkuttamani Don't sleep, there are snakes. Muistelmat /kielitieteellinen katsaus brasilialaiseen piraha-heimokieleen. (samaa suomeksi. samaa suomeksi, lisää)
Hehkutin kirjaa kotona - mikä johti siihen että yksi teineistä hehkutti sitä koulussa opettajalleen. Hehkutin sitä töissä. Blogissa. Satunnaiselle tuttavalle bussissa koska pelkäsin että hän alkaa käännyttää minua.
Kirja oli eräänlainen työvoitto: luin englanniksi, olen kadottanut kielitieteelliset tietoni ja taitoni jonnekin matkan varrelle, luulin lukevani leppoisaa juttua Raamatunkäännöstyöstä, ja kaiken lisäksi kirjalle oli jostain syystä annettu laina-aikaa vain kaksi viikkoa kerrallaan kirjasto tutkii asiaa edelleen. Luin tätä muutama sivu kerrallaan, ja tämän tästä heitin kirjan seinään ja siirryin hehkutusmoodiin kiusaamaan kanssaeläjiäni.
Kuvitelkaa nyt itse: kielestä puuttuvat lukusanat. Sukulaissuhteet. Kulttuurista puuttuvat kokonaan yhteinen historia, jumaluudet, riitit ja myytit. Kielessä riittää käsitteitä vain olemassaoleville, havainnoitaville asioille, tässä ja nyt, ilman sivulauseita.
Lähdepä siinä sitten tekemään kristillistä käännöshommelia että hei, kuulkaa kaverit, oli kerran hyvin kauan sitten semmoinen Jeesus-niminen tyyppi, jolla oli kaksitoista opetuslasta...

Ja sitten niille, jotka eivät jaa kanssani kielitieteellistä huumaanusta, suosittelen Tomas Sjödinin Sapatti-kirjaa, tai vaihtoehtoisesti Anne Tylerin Äkäpussia.

Kaikki huhtikuun kirjat alla: (ja koko vuoden kirjat tässä)


Anneli Suusaari: Ei sinne yllä myrskysää. Kirja muistisairaudesta, äidistä, isästä, tyttärestä. Siitä kuinka tuttu äiti hiljalleen katoaa ja hiipuu, muistisairauden kuluttavasta, kaikkialle tunkevasta vääjäämättömästä vallasta, rakkaustarina, kertomus vaatteista ja nuoruudesta. Koskettava. Luultavasti omakohtainen.

 Karoliina Sallinen-Pentikäinen: #vauvavuosi. Tiedän lukeneeni ykkösosan tästä tarinasta, mutta kovin vahvaa muistijälkeä siitä ei ole jäänyt. Kirjassa eletään Usvan ja Juhan ihana esikoisvauvavuosi iloineen ja epäilyksineen. Olen auttamatta pudonnut kelkasta, dinosaurus tai muuten vain väärää kohderyhmää, mutta tarina on sympaattinen vuoropuhelunomainen kertomus

Anne Tyler: Äkäpussi. Tylerin henkilöt ovat säröillä, vähän eksyksissä omassa elämässään ja ulkopuolisia maailmassa. Äkäpussi Kate Battista huolehtii hajamielisestä professori-isästään ja levottomasta Pupu-siskostaan, käy työssä jota vihaa, elää elämää, jota ei ole itse valinnut ja jota inhoaa, avuttomaksi heittäytyvän isänsä armoilla. Mitä tapahtuu kun isä alkaa omista lähtökohdistaan ja mukavuussyistään järjestää Katen elämää isälle paremmaksi? Tylerin kirjaksi huomattavan rapsakka ja napakka, hauskakin, eikä hänelle tyypillisen kaihoisa. Luin yhdeltä istumalta, hykerrellen ja nautiskellen.

Tomas Sjödin: Se tapahtuu kun lepäät. Ruotsalaisen teologin kirjoittama levollinen ja levollistuttava kirja sapatista, levosta, rauhasta ja sen etsimisestä. Luin verkalleen ja säästellen, nautiskellen. Tämä on niitä kirjoja, joka pitäisi löytyä kirjahyllystä ja johon pitäisi palata säännöllisesti uudestaan ja uudestaan. Sapattilepo on ihmiselle elintärkeä. "joka aamu heräämme maailmaan, jota emme ole itse luoneet. Maailma on olemassa. Me olemme olemassa. Se, että lepää säännöllisesti, on elämän ihmettelemistä. Sitä ettei anna elämän muuttua itsestään selväksi."

Rana Awdish: In Shock. Teho-osaston lääkärin muistelukset. Ranan raskaus saa dramaattisen käänteen, kun hänen maksasaan käynnistyy massiivinen sisäinen verenvuoto, joka johtaa kuolemanrajakokemukseen, istukan repeämään, lapsen menetykseen, aivoinfarktiin...kriisiin toisensa perään. Suoraviivaiset, sääliä kerjäämättömät muistelukset keskittyvät pohtimaan lääkäri - potilas -suhdetta ja inhimillisten kohtaamisten ja rinnalla kulkemisen merkitystä. Rankkaa luettavaa, tärkeästä aiheesta.

 Katie Kirby: Kuppi nurin. Sarjakuvamainen humoristinen opas perhe-elämään, löytyi blogisuosituksen perusteella. Olen liian vanha. Lapseni ovat liian vanhoja. Avioliittoni on liian vanha. Tajusin monessa kohdassa, että tässä pitäisi nauraa nyt niin että vesi juoksee silmistä ja purskahtaa sen jälkeen puolihysteeriseen itkunauruitkuun, mutta kun ei niin ei. En ollut opuksen kohderyhmää. Muistelin tyttökaverin opas -sarjaa, jota aikoinaan itkunauroin moneen kertaan. Käännösratkaisuista en ollut ollenkaan samaa mieltä. Käännös voidaan sopeuttaa kohdekielen olosuhteisiin, mutta lähtökohtaisesti en arvosta esim. nimien kääntämistä. Kyllä ymmärrän Janet ja Johnit siinä kuin Jaanat ja Juhanitkin.
Tuli luettua, koska piti palauttaa kirjastoon, ja olin sinnitellyt jo yli puolivälin.


Jorma Luoma: Mielen ja ruumiin camino: pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan. Löytyi kuin etsin Tiaisen camino-kirjaa, kirjaston operaattori väitti että minua saattaisi kiinnostaa myös tämä. Omakustanteinen terapiacamino ja -kirja, olisi hyötynyt napakasta toimitustyöstä, mutta on ollut kirjoittajalleen selvästi tärkeä aihe, joka on täytynyt julkaista.

 Sophie Kinsella: Yllätä minut. Kinsellan chicklit on aina positiivista, aina hyväntuulista, aina luotettavaa, niin tämäkin. Kirjan pariskunta - Sylvie ja Dan - saavat kuulla että heillä on edessään vielä ainakin 68 yhteistä vuotta. Kriisihän siitä tulee: kokonainen ihmisikä jäljellä sen saman ihmisen kanssa. He alkavat yllättää toisiaan, tarina eskaloituu Kinsellamaiseen tapaan. Hykerryttävää hyvänmielen viikonloppukirjallisuutta.

 Tom Tiainen: Hyvällä tiellä - pyhiinvaellus Ranskan ja Espanjan halki. Löysin yhden lehden kirjavinkkauspalstalta. Kirjaa pidettiin suunnilleen parhaana camino-kirjana - olen samaa mieltä. En oikeastaan osaa sanoa, mikä tekee tästä kirjata niin hyvän caminon, mutta hyvä se vain oli. Parasta ehkä se, että vaellusta ei ole pätkitty päiväetappeihin, kilometreihin, majataloihin tai kuluneisiin rahamääriin, vaan tarina elää kuin matkalaulu, keinahdellen, ihmisten ja ajatusten tahdissa.

Daniel L. Everett: Don't Sleep, There Are Snakes. Life and language in Amazonian jungle. Tämän kirjan lukemista pidän työvoittona. Luulin lainanneeni semisti vauhdikkaan tarinan elämästä Amazonin viidakossa, olinkin lainannut ihan älyttömän kiinnostavan kielitieteellisen opuksen. Everett perheineen on -70-luvun lopulla lähtenyt SIL /Wycliffe -Raamatunkäännöstyöhön Brasilian viidakoihin. Kirja keskittyy piraha-heimokieleen pikemminkin kuin perheen elämään viidakossa, jos kohta viidakkoelämäänkin pääsee tutustumaan. Kielestä puuttuvat mm. luku- ja muut kvantiteettiin liittyvät sanat, värit sekä koko kulttuurista puuttuvat kaikenlaiset riitit ja myytit ja kielenpuhujat puhuvat vain todistettavista kokemuksista. Lähdepä siltä pohjalta veivaamaan pätevää Raamatunkäännöstä. Kirja oli työläs lukea kielitieteellisen terminologian ja ajattelumallin takia, mutta niin kiinnostava ja elähdyttävä, että sinnittelin eteenpäin pieni pätkä kerrallaan. Kaveri, joka haastaa Noam Chomskyn universaaliteorian ja uskaltaa kertoa oman vakaumuksensa vakavasta horjumisesta ansaitsee kunnon crediitit. Mahtilöytö kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -hyllystä!

 Anni Hautala: Annin ruokakirja. Kodikasta ruokaa vähän sinnepäin-twistillä. Testiin menee muutama resepti. Ainoa kritiikki siitä, että alkoholijuomapuoli oli kirjan alussa, heti aamiaisen jälkeen. 

Helienda Toivio: Santiagon Camino - tie henkiseen kotiin. Luulin lainanneeni kirjan Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksesta. Kyse olikin jonkinmoisesta panhenkisestä valaistumisesta. En pysty sanomaan tästä kirjasta yhtään mitään olematta kyyninen, sarkastinen tai muuten vain ikävä.

 Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus - ja muita sinkkuelämän iloja. Kolumneja (vaiko pakinoita? toteamuksia? totuuksia?) sinkkuudesta tässä maailmanajassa. Periaatteessa kai aika hauska, mutta voi hyvät hyttyset että tässä kirjassa käytiin kakalla! Jossain vaiheessa tarkistin jo  otsikosta,  liittyykö kirja pikemminkin johonkin outoon suolistosairauteen enempi kuin ihmissuhteisiin. Olipa totta tai mielikuvitusta, niin vähän liikaa PK-huumoria minun makuuni. E-kirja.

 Anna Jansson: Anopit ilman rajoja. Lainasin jotenkin vahingossa Amorin kiehkurat -sarjan kakkososan. Sekava, eikä kovinkaan hauska tarina, jonka sinnittelin loppuun ihan silkkaa itsepäisyyttäni. Yleensä tykkään chicklitistä, mutta tämän imuun en kertakaikkiaan päässyt.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja

muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

torstai 26. huhtikuuta 2018

liikunnalliskademieli

Luin vähän kademielellä Tuulan kuntoilukuulumisia.

Kademielellä, koska toivoisin, että liikunta olisi itsestään selvä ja hyvää oloa tuottava osa arkeani.

Vaan aloitetaanpa alusta.
Olen aina ollut niitä ihmisiä, joilla on kaksi vasenta jalkaa. Jalkapoloiseni eivät ole koskaan kuulleetkaan toisistaan, vaan niillä kummallakin on oma elämänsä.
Kaikenlisäksi olen ihan oikeasti vahvasti vasemmalle puoltava tyyppi.

Murkkuiässä kävin urheasti pyörätuolitanssiryhmässä pystytanssijana.
Aina siihen asti, kunnes ohjaaja turhautuneena vinkkasi että kaikki muut ryhmän pystytanssijat, myös ne, joilla oli nimensä perässä diagnoosikirjaimia, olivat oppineet aloittamaan tanssin oikealla jalalla ja etenivät oikealle. Toisin kuin minä.
Aloitin aina vain pienellä vasemman jalan hypyllä ja yleensä vasemmalle.
En koskaan edennyt siinä tanssissa kahta ensimmäistä tahtia pidemmälle.
Enkä tanssissa ylipäätään.

Sama vaikeus kohtasi minut aikuisiällä, kun haaveilin irkkutansseista.
En kerta kaikkiaan pystynyt pitämään mielessäni mitä tuli läps-viuhin jälkeen, tein senkin vielä puolen vuoden harjoittelun jälkeen väärällä jalalla, väärinpäin ja aivan liian hitaasti.
Jotenkin se vesitti nautinnon koko tanssista.

(tuskainen flashback vuodelta 2015: 
En ole ikinä, koskaan, enkä milloinkaan tykännyt ryhmäliikunnasta, saati osannut tanssia. Mutta niinpä vain tanssin.
Olin ihan järjettömän ylpeä itsestäni kun menin salin poikki että hop-hop-ja-hop, kauniisti, ja luullakseni myös rennon ryhdikkäästi yhdessä kaikkien muiden kanssa ihan kuin oikea tanssija.
Sitten katsoin itseäni peilistä ja huomasin että kappas kehvatsua, menenkin hop ihan väärällä jalalla ja lysyssä, kummallinen kurtistunut ilme kasvoillani.
No, toisella kierroksella oikein kovasti keskityin siihen että nytpä menen hop sillä jalalla millä kaikki muutkin ja taas olin niin järjettömän ylpeä itsestäni, enkä kyennytkään enää menemään toista hopia heti perään vaan jäin ällistyneenä ihmettelemään suunnattomia taitojani ihan niille sijoilleni.)


Ryhmäliikunnassa, vaikka asemoin itseni takariviin, onnistun sotkemaan puoli saliakin kun tuskailen jalkojeni kanssa.
En ole koskaan edennyt niin pitkälle, että olisin pystynyt ottamaan kädet mukaan. Ne riippuvat toimettomina kroppani jatkeena.

Ryhmäliikunta ja tanssi eivät selvästikään ole lajejani.

Punttisali ei ole lajini.

tuskainen flashback vuodelta 2016: tajuan kristallinkirkkaasti, että minulla on suunnilleen puoli vuotta aikaa oppia edes kohtalaisen hyväksi punttisalinkäyttäjäksi ennen seuraavaa lamaannuttavaa talvikautta.
Puolen vuoden kuluttua ihan varmasti tepestelen ympäriinsä pikkupikku-bikinissä sheikerini kanssa ja nojailen kaikenmoisiin härpäkkimiin joiden nimet olen siihen mennessä ehtinyt oppia, siitä alkaa epäilemättä onni ja autuus.
tällä hetkellä luimuilen pitkin seinänvieruksia  päälläni hraH:n hylkäämä urheilupaita, joskus kauan sitten epähuomiossa hankkimani liian väljät pussihousut ja palauttamatta jääneeseen vichypulloon lorotettu vesitilkka, amatööri mikä amatööri, ei mahda mitään

Tunnustus - tällä suunnattoman suurella kolmen-ja-puolen-kerran kokemuksella - en vieläkään pidä punttisaleista.


Punttisali ei ole lajini samasta syystä kuin tanssikaan: kun en kertakaikkiaan erota oikeaa vasemmasta, kajautan itseäni päähän kaikilla tangoilla joita pitää nostaa pään yläpuolelle, enkä koe minkäänmoista nautintoa, kun yritän koordinoida jalkani ja käteni siten, että tapahtuisi jonkinmoista edistystä.
Kahvakuulia en ole uskaltanut edes harkita, kyllä ei ole kivaa jos semmoinen putoaa ensin päähän ja sitten vielä varpaille.

Ja uskokaa pois, olen yrittänyt. Olen ihan oikeasti yrittänyt tykätä punttisaleista. Ja mistä tahansa ryhmäliikunnasta.
Minulla on ollut salikortteja useammalle eri salille ja henkilökohtainen traineri (Lehtori). Olen testannut tai-chitä, afrotanssia, aerobiciä, perinteistä kehärummun tahtia, irkkutanssia, pyörätuolitanssia. Olen tenhyt kotona tasapainolautaa, pilatesta ja wiifit-joogaa.

Lenksaamisen aloitin hampaitani kirskutellen kun en muutakaan keksinyt ja vähän tykkäsinkin siitä.
Siihen asti kunnes fysio kauniisti huomautti, että sulla taitaa olla vähän vettä polvessa ja lenksa ei taida polvivaivaiselle olla se paras vaihtoehto, voisko ajatella muuta?
Pidin vähän taukoa ja kas kummaa, polvi todellakin oikutteli vähemmän.

Kropassa tuntuu hyvältä kiipeilyn jälkeen, mutta harvalla hallilla on riittävästi riittävän simppeleitä reittejä, ja sen lisäksi minulla on korkeanpaikanahistus, koordinaatiovaikeus ja porttikielto hallille niinä päivinä jolloin teini treenaa, eli kaikkina.

Uiminen on sentään ihan siedettävää.
Paitsi niinä päivinä, jolloin vesi on märkää, kylmää ja pimeetä ja radalla on kaksi mummoa rinnakkain.

Haluaisin olla aktiiviliikkuja.
Haluaisin liikkua päivittäin tai ainakin melkein sillä tavalla, että kropassa ja sielussa tuntuisi hyvältä.
Niin että siksi olen kade Tuulalle.


*
ps. kyllä käy sääliksi sen vanhussäilyttämön virikeohjaajaa, jonka asiakkaaksi päädyn. Louskuttelen leukojani ja murisen ja heittelen kepilläni kun yrittävät viedä minut juoksemaan karhukävelyä yhdessä muiden vanhusten kanssa päivän liikuntatunnille.
Muut sirkeät mummot vetävät jotain cirkuit-treeniä ja joogaa ja minä kärisen siellä että missä on mun oikea käsi, en löydä sitä ja tuokaa tänne kielioppikirja niin jäsennän mieluummin parit lauseet.
Sitten tulee tohtorismies, iskee minua rauhoittavalla kankkuun ja sanoo että rouvahyvä kyllä liikunta tekisi teille hyvää ja unohtakaa nyt vähäksi aikaa ne gerundit ja gerundiivit.

Kyllä niin täytyy tehdä jotain asialle ennen sitä.


keksiäkäinen eukko ja kiipeilytossut

keksiäkäinen eukko uimatreenin jälkeen


maanantai 23. huhtikuuta 2018

ei enää ikinä...

Koska olen aika viisas ja melkein minkä vain asiantuntija myös muiden kuin omasta mielestäni, niin annan hyviä vinkkejä useille ihmisille.

Tässä taannoin mentoroin yhtä tuoreehkoa perheenisää semmoisesta aiheesta kuin uudelleensisustamisvimma.
Sain nimittäin palvelevaan puhelimeeni tiedustelun, onko normaalia että tuoreehko äiti haluaa laittaa koko huushollin sisustuksen uusiksi.

Vastasin että onhan se, kun kevät sytkyttelee sisuksissa. Kenelle tahansa hormonitasapainottomalle ihmiselle tulee aina kevään tullen  tarve joko lisääntyä, hankkia kissan-, koiran- tai vauvanpentuja tai vaihtoehtoisesti sisustaa koko ympäristönsä uusiksi.

Vähän myöhemmin palvelulinjalleni tuli samaiselta herrahenkilöltä kysymys, voiko mitenkään välttyä ostosreissulta pohjoisen huonekaluhelvettiin, jolla on myös kauniimpi ja soinnukkaampi nimi ja onko oikein laittaa vaimo ansaitsemaan ns. ikeapisteitä.

Vannoutuneena feministinä vastustin heti pisteytysjärjestelmää.
Konkarina osasin kuitenkin neuvoa, kuinka voi välttyä pohjolan huonekaluhelvettikiertueelta koko loppuiäkseen.
Ja koska olen auttavainen sielu, voin jakaa ohjeistuksen täällä ihan kaikkien iloksi.

Kas näin ansaitaan Ei Enää Ikinä Ikeaan -pisteitä kaikilta vaimoihmisiltä

Noudata ohjeita numerojärjestyksessä:

1. "ihanaiseni, sinulla on niin loistava maku. Luotan sinun arvioosi tarpeistamme"

2. "kyllä rakas, voit lunastaa mitä tahansa ikean verkkokaupasta minun luottokortillani. vaikka heti."

3. "voi sinä ihana sieluni valo ja elämäni suuri rakkaus sekä suloisen jälkikasvuni äiti, totta kai minä kokoan kaiken sen, mitä olet hankkinut. En tarvitse edes remppakaljaa (mutta sinä voit ottaa kuoharia). Pyydän avuksi luotettavan kaverin. Luemme yhdessä käyttöohjeet ennen kokoamista."



viikonlopun työrupeaman aikana rykäisty
prototyyppi maailmanlaajuista suosiota
kohta nauttivasta innovaatiostani


Kas näin; näitä ohjeita noudattamalla ei enää ikinä pohjoista huonekaluhelvettiä!
Aion hankkia patentin tälle konseptille viipymättä.
Se tullaan tuntemaan kohta maailmanlaajuisesti.


Homma on vähän hankalampi silloin, kun on itse se keväthuumaannuksessa ketturoiva vaimoihminen jonka kaiken lisäksi pitää järjestää suurjuhlat keväällä.
Että a) miten välttyä siltä reissulta itse b) myös verkkokaupalta ja c) saada uusi ilme kotiin d) mieluiten ei-omalla luottokortilla?
Kysyn vaan.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Viikonloppuna töissä - vältä aloittelijan mokat

Olen tehnyt tätä työtä reilut kymmenen vuotta.

Toisinaan työhön kuuluu jalkautumishommeleita, jotka parhaimmillaan kestävät koko viikonlopun.
Luulisi, että yli kymmenessä vuodessa oppii jotain.
Tai sitten ei.

Erittäin pahoja aloittelijan mokia

1. mehupullo
Siis oikeasti?
En juo edes normaalissa arjessa mehua.
Miksi ihmeessä sain päähäni ottaa mehua evääksi?
=> nestehukka

2. vehnämättöruokailu
Siis oikeasti?
En normaalissa arjessa ruoki itseäni vehnämätöllä
Miksi ihmeessä aloin ajatella että mokkapala olisi käypää sapuskaa?
=> nälkä!

3. kotilaumasta erkautuminen
kun tekee työtä miesvaltaisessa porukassa, hommaan kuuluu toisinaan sellainen #miituun rajoja hipova päänpaukutus.
=> Lehtor'ikävä

Erittäin järkyttävän kammottavan paha aloittelijan moka

1. nestehukka + nälkä + kotilaumautuminen
Halusin välttämättä, että Lehtori vie minut syömään toisen työpäivän iltana, koska olin järisyttävän nälissäni, janoissani ja aivan liian erkaantunut kotilaumastani.
Huiskin sivuun kasvisruuat, kiinalaiset, thaimaalaiset ja japanilaiset vaihtoehdot silkkana hienohelmaisena piiperryksenä ja liian heppoisena ruokana ja julistin haluavani kunnon ruokaa esim. pizzaa, pihviä ja hampurilaista.
Lehtori oli yllätyksellisen romantillisella tuulella ja tilasi aperitiiviksi kuohujuomaa.
Minun nestehukkaisesta mielestäni se oli kertakaikkiaan mahtavan romanttinen idea - pohjanmaan kautta, veikkoset, pohjanmaan kautta!

Onneksi Lehtori älysi toppuutella minua siinä vaiheessa kun julistin haluavani ruuan kyytipojaksi sekä olutta että kummankin väristä viiniä. Lehtori ehdotti myös masentavan järkevästi, että tilaisin joko pizzan, pihvin tai hampurilaisen, enkä suinkaan kaikkea kerralla. ihme niuhotusta, minulla oli nälkä ja todella kova jano

Tulin ääriäni myöten täyteen tai oikeastaan jo vähän ylikin yhdestä juomasta ja yhdestä ruuasta.
Puhuin kymmenessä minuutissa aperitiivin ja aterian välissä läpiä päähäni enemmän kuin monen viime vuoden aikana.
Puuttumaan jäi vain se, että olisin laulanut Lehtorille serenadeja.

Ystävät kalliit, tämän opettavaisen tarinan innoittamina, varokaa nälkäis-nestehukissanne kuohujuomia!

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Teini matkalle maailmalle

Yksi nuorista on taas lähdössä maailmalle ilman minun yöperhos-lepakoittavaa seuraani.
Pienpaniikki.

Tsekkauslista ennen kuin lapsen voi päästää maailmalle itseksensä:

- passi - muista hakea ajoissa. Yhteishuoltajuustalouksissa tarvitaan kummankin huoltajan suostumus. Sen voi nykyään antaa sähköisestikin.

- matkavakuutus. Perheen matkavakuutus on voimassa vain perheen kanssa reissatessa. Nuorelle kannattaa ottaa oma, erillinen. Mahdollisesti myös matkatavaravakuutus.

- eurooppalainen sairaanhoitokortti - jos matka suuntautuu EU- ja/tai ETA alueelle. Sairaanhoitokortilla saat julkisen sektorin sairaanhoidon oleskelumaan käytännön mukaisesti. Kotiinpaluukulut eivät sisälly hintaan, siksi myös matkavakuutus.

- kopiot /valokuvat kaikista näistä pilvipalveluun tai sähköpostiin

- pankkikortti: tarkista nosto- ja turvarajat ja toimivuus ulkomailla. Oman pankin chattipalvelu hoiti tarkistuksen ja rajojen muutokset kätevästi kotisohvasta, vielä vähän vaille kymmeneltä illalla. Metkaa, koska veikkaan että tiskillä olisi pitänyt asioida kummankin huoltajan.

- telefooni: tarkista liittymän (erityisesti netin) käyttöoikeus myös ulkomailla. Tarkista liittymän roaming ja ohjeista nuori käyttämään mieluummin wifiä. Laturit ja piuhat saa pakata käsimatkatavaraan

- kosmetiikka ja muut nesteet: matkustamoon yhteensä enintään litra ja enintään 100 ml kertapakkauksissa. Huulipuna, ripsiväri, hammastahna ovat nesteitä. Pakataan läpinäkyvään, uudelleensuljettavaan nesessääriin. Käy läpi turvaohjeet teinin kanssa kohta kohdalta.
Eväitä saa viedä jonkin verran turvatarkastuksen läpi. Vesipullon voi täyttää lentokentällä.

- matkustuslupa - tarvitaan mahdollisesti kirjallisena. Selvitä!

- turvallisuus kohteessa: tallelokero huoneessa /hotellissa? Muistuta nuorta käyttämään sitä.
Passipussi /turvavyö /tmv. jossa kulkevat tarvittaessa passi, pankkikortti ja käteinen. Kukkaroon /taskuun ainoastaan päiväbudjetin verran.

- sovi nuoren kanssa ilmoittautumiskäytännöt. Silloinkin kun ollaan koulu- tai harrastusryhmän kanssa matkassa.

- koulun /harrastusryhmän kanssa matkustaessa ryhmän säännöt ovat ehdottomat. Monissa kouluissa huoltaja sitoutuu allekirjoituksellaan hakemaan teinin kotiin, jos reissussa tulee törttöiltyä.

- jotkut karttasovellukset toimivat älylaitteissa myös ilman nettiyhteyttä; tarkista sovelluskaupasta!

Hyvää matkaa!


keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Pyöräilyhaaste

Haasta itsesi:

Kulkuneuvo: pari vuotta vanha, syksyllä huollettu, hyväkuntoinen hybridifillari. Riittävästi vaihteita, hydrauliset levyjarrut ja tarakalla kori.

Lähtötilanne: työpäivän jälkeen. Työssä nautittu simppeli kevyttä istumatyötä tekevän naishenkilön lounas  eli jogurttituorepuuro.
Selässä reppu, jossa naisten käsiveskan normaali varustus + kirjaston kirjat.
Tarakalla siirreltävä toimisto (erilaisia mainoksia, ilmoittautumiskaavakkeita, kyniä, jesaria, oppaita ym. paperisälää muutaman kilon verran)
Kohde: koti lähiössä, kodissa tyhjä jääkaappi (sis. pari lihapullaa ja tölkinpohjat maidosta), odottamassa 3+1 nuorta, joista vähintään yhdellä kiirelähtö harrastukseen.

Pysähdys nro 1: kirjastolla - kirjojen palautus. Reppu kevenee.
Yritys pumpata renkaat, mutta kirjaston pumppu onkin rikki. Rengas tyhjenee vielä vähän.

Pysähdys nro 2: on itse asiassa samaa pysähdystä: ruokakauppa.
Pari maitoa, kolmisen kiloa kasviksia (perunoita, salaattitarpeita, melonia ym.), puoli kiloa proteiineja (kalapuikkoja ja kasvispihvejä), muita syötäviä tykötarpeita.

Pysähdys nro 3: edelleen samaa pysähdystä. Hei, mitäs tuolla alelaarissa onkaan? Halpoja suihkusaippuoita. Ostetaanpa muutama puteli. Ja ainiin, ostetaanpas myös matkalle lähtevälle teinille matkakokoisia hygieniatarvikkeita. Tavarakuormaan tulee vielä vajaa kilo lisää.

Liikkeellelähtö: selässä reppu, jossa normaalit käsiveskatarpeet ja kantaluuppimeloni (koska tuntui jotenkin hyvältä idealta pakata juuri se juttu reppuun). Tarakalla ruokakassi. Ohjaustangon vasemmassa sarvessa siirreltävä toimisto papereineen.
Ohjaus puoltaa vähän vasemmalle.

Pysähdyksiä liikennevaloissa, tarakan paino vetää taaksepäin.
Jarrutuksia vastaantulevien mummeleiden takia.
Väistöliikkeitä muuten vain.

Äkkipysähdys viimeisen jyrkän ylämäen alle: sinnikäs puhelinmyyjä soittaa. (pysähdys, koska puhelimen hälytys kuulosti pyöräilijästä siltä, että kotona on jokin kriizi).
Kyllä kannattaisi nyt ihan heti ottaa naissyöpävastuuvakuutus. Ei maksa kuin parin pizzan verran kuukaudessa. Saat, jos täytät ehdot - eli et käy lääkärissä seuraavan kolmen kuukauden aikana, etkä pode mitään perussairauksia. (poden ja aion käydä).
No ota silti. Ei ole paljon kalliimpi. Vain neljän pizzan verran kuukaudessa.
Kyllä en ota ja kiitos ja kuulemiin.

Edessä on loppusuoran viimeinen kova koitos: kotimatkan raskain ylämäki.

Haastekysymykset:
1. millä vaihteella tapahtuu mäkilähtö ylämäkeen ja nouseeko fillari?
1b) mikä on ketutuskerroin

2. Kestääkö kunto? Pääsetkö ylös ennen kuin päästä katkeaa suoni?

3. Ehditkö kotiin ennen kuin ensimmäisen lähtijän on suoriuduttava maailmalle?

4. Missä vaiheessa jalkojen tärinä lakkaa?
4b) Täytyykö paita vaihtaa ennen ruuanlaittoa?

5. Mitä teet jälkiruuaksi?


Halutessasi voit työstää haastetta valitsemalla allaolevasta valikosta bonushaasteet

A) vastatuuli

B) kaatosade

C) molemmat edellämainitut, tai räntäsade

D) löysissä hihnoissa ulkoileva, kevythölkkää etenevä vinttikoiralauma, joka tempoilee edestakaisin mäessä - menetkö a1)ohi vasemmalta b2) ohi oikealta c3) lauman läpi. Jos onnistut ohittamaan, saatko vasemmalle puoltavan, takapainoisen pyörän oikaistua 1) ennen ojaa 2) ojassa?

E) metsäpubista kylänraitille eksynyt kevyessä keskipäivähönössä oleva kaveri, joka yrittää pummata tulta, tupakkaa, molempia tai jotain vielä vähän vahvempaa tavaraa. Menetkö ohi a) oikealta b) vasemmalta c) yli? Jos onnistut ohittamaan, saatko vasemmalle puoltavan, takapainoisen pyörän oikaistua 1) ennen ojaa 2) ojassa?

F) aipahus, kissanruoka unohtui ostaa. Poljetko mäen yli lähimpään kissanruokakauppaan, purat kuorman, ostat kissanruuan, pakkaat kuorman uusiksi (nyt taakkaa jo molemmissa sarvissa; ohjaus ei puolla enää kovinkaan paljon) ja poljet kotiin vielä jyrkemmän mäen kautta VAI menetkö sinne kissanruokakauppaan vähän myöhemmin, kohta työpäiväsi toisen osan jälkeen, jolloin olet polkenut hiki hatussa hoitelemassa työjuttuja muutaman kilometrin säteellä? (note: kissanruoka on ihan lopussa, ja koko taloudella on iltamenoja, joten kotona notkuvaa joutilasta hakijaa ei ole.)

G) kaikki nämä.

Mitä?
Eikö muka ole riittävästi haastetta?

Lisätäänpä painoa:
kissanhiekkasäkki, 15kg
tai vaihtoehtoisesti cittarin vaippatarjous (3 pkt alehintaan) - tämä haastemahdollisuus on avoin vain vaippaperheille. Aipahus. Piltit ja tuttelitkin ovat tarjouksessa. No, otetaanpa niitäkin.
Ja vessapaperi on loppu. Jättisäkki tarjouksessa.

Eikö vieläkään ole riittävästi haastetta?
No, jätetään fillari pois. Yritit juosta bussiin, mutta se meni muutamalla metrillä ohi.
Seuraava bussi tulee reilun puolen tunnin kuluttua.
Hoidetaan homma jalkapatikassa.

Bonushaastekysymys: mikä on keskiraskaan ketutuksen kerroin kotiin päästessä?


ps. muistammehan kaikki, että kyse on puhtaasti fiktiivisestä haasteesta.
ÄLÄ yritä tätä kotona.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

kakkuisa viikonloppu

Perjantaina kaikilla töissä oli viikonloppu mielessä, paiskittiin duunia oikein napakassa tahdissa; itse olin suunnitellut meneväni kaverin kanssa kaffelle töiden jälkeen. 
Olimme jo sulkeneet kompuutterit vähän etuajassa ja oltiin takit päällä ja melkein ovesta ulkona koko porukka, kun meidän ylempi esimies ryykelsi sisään hyvää tuulta tursuten kuin mikäkin joulupukki, kakku kainalossaan.
hyvää syntymäpäivää vaan!

No, siinäpä sitten pyöräilykpärä päässäni ja kelloa vahtien pistelin kakkua kitusiini kuin ahne hamsteri. 

Myöhästyin kaveritreffeiltä vain muutaman minuutin, hikkasin sitruunakakkua ja siitäpä kaffelan pöytään kaverin kanssa viettämään joutilasta ja mukavaa synttäri-valmistujais-yleishässäkkäkakkukahveja.
Tilasimme maistelulautasen ja aloimme maistella.
Gaggui-kahvilan mainio maistelulautanen, 5 kakkua
Kesken maisteluksien tuli lapsukaiselta viesti: mä pääsin jo koulusta, milloin haetaan mun pyörä?
No minä siihen että täällä nyt ryystän kahvia toisella puolella kaupunkia.
Eipä muuta kuin kaffet ja kakut hötäkällä sisuksiin - kuin ahneet hamsterit - ja pyörän hakuun. 

Lapsi sai pyöränsä, minä kävin ostoksilla.

Kun nuoriso illalla kotiutui, kaikki huusivat että missä kakku, kaamee nälkä.
Istuimme porukalla pöytään ja minä aloin pistellä päivän seitsemättä kakkua. 
Vähän oli siinä vaiheessa ätömakea olo.
Sain lapsilta lahjan, joka oli ihana ja liikuttava ja oikeastaan ihan ensimmäinen lahja niiltä ikinä.
Semmoisella tavalla juhlitaan synttäriä, josta on sanottu että ei juhlita.

Lauantaina mentiin alkupäivästä ystävien kanssa brunssille murehtimaan yhtä pientä murhetta. Brunssi oli hyvä mutta murhe pysyi edelleen.
Sieltä lähdettiin kummipojan synttäreille. 
Viikonlopun kakut nro kahdeksan, yhdeksän ja kymmenen; brunssi ja synttärit.

tein kummipojalle onnittelukortin ihan ite.
Lehtorin mielestä oli liikuttavaa kun istuin
sängyllä jalat ristissä ja kieli poskessa ja leikin legoilla

Sunnuntaina pyydettiin yläkertalaiset visiitille, koska emme juhli mitään synttäreitä.
Kakku nro 11, jos en ole mennyt laskuissa sekaisin.

Illansuussa maistui ruisleipä. 
Ja mämmi.

Että semmoinen viikonloppu, jolloin ei mitään juhlita, koska ei juhlita.





ps. sain jallitettua abituruksen keskustelemaan tulevista juhlista: sanoin että pitää päättää juhlien teema ja pääväri ja jääveistoksen aihe sekä kutsuvierasluettelo.
Saimme aikaan näistä viimeisen. Työvoitto.

torstai 12. huhtikuuta 2018

paidatonta pohdintaa

Aamuisin on vielä pakkasta.
Minulla on takki ja pipo ja hanskat ja tuulihousut ja takin alla paita ja huppari.

Kuulin takaani vauhdikasta suhinaa.
Kohta ohitseni pyyhälsi semmoisella fiksipyörällä nuori jantteri shortseissa.
Ilman paitaa.

Mietin että vähän olisi viileää vielä paidatta polkea.
Sitten mietin että en välttämättä kesälläkään haluaisin rullailla menemään ilman paitaa.

Hesarista silmiini osui juttu nuoresta, joka oli saapastellut kouluun ilman rintsikoita ja lähetetty viipymättä terkkarille teippaamaan itseään, koska hänen vaatetuksensa rikkoi pukukoodia ja häiritsi luokan miesopiskelijoita.

Mietin, että jotenkin kummallista, että mieshenkilöiltä saavat nippelit näkyä ja paidattakin saavat patsastella.
Kun eivät ne kaikki paidatta liikkuvat herrat nyt varsinaisesti mitään silmänruokaa välttämättä ole. Ja kyllä tulee naishenkilölle kuumalla säällä ihan yhtä hiki kuin herroillekin.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Onks pakko?

Helmikuun lopulla ja maaliskuun alussa odotin pyöräilykautta joltisellakin innolla.

Bussikortti nollaantui nyt.

Onko pakko jos ei yhtään huvita?

Miten se työmatka voikin olla niin pitkä?

Pehvaa ahistaa.

Tulee hiki.

Ei pysty lukemaan.

Tyhmä reppu.

Ei luureja.

Vääränlainen takki.

Tyhmät tossut.

Pyörä ei liiku. Mummot menevät rollaattorilla ohi.

Kyllä en rupee.



Saako jäädä kotiin mököttämään?

Onko pakko mennä illalla treeniiin?

En jaksa yhtään mitään.



*
ps. kyllä olen lämmitellyt tässä pitkin maaliskuuta, en lähtenyt ihan kylmiltään.
Se on silti ihan tyhmää.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

kuusi sanaa rakkaudesta

Jokaisena päivänä tahdon jakaa kanssasi seuraavankin.

#kallionkirjasto #mikaelagricolanpäivä #kirjoitarakkaustarina #kuusisanaa

**

Ota koppi haasteesta!



Tänä valoisana huhtikuun maanantaina on Mikael Agricolan päivä. Sen kunniaksi kirjasto kerää pikkuruisia tarinoita kaikkien iloksi. Joten:
Kirjoita rakkaustarina. Kirjoita se vain kuudella (6) sanalla.
Noin, anna mennä rohkeasti ja rennosti. Juhlitaan taipuisaa ja ilmaisuvoimaista kieltämme! Sillä Agricolan työn ansiota on, että voimme sitä lukea ja kirjoittaa.
Kuva: Comfreak / Pixabay

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Viikonlopun kriizejä



- sovituskoppikriizi: yritin etsiä itselleni takkia. Yhtäkkiä huomasin että pääni on ihan harmaantunut.
Kriizien kriizi.

- takkikriizi: yritin etsiä itselleni takkia, joka olisi ainakin jonkin verran vedenpitävä, pyöräilyyn passeli ja mieluusti kaupunkikelpoinen. Ja kivanvärinen.
Sellaista ei ole olemassakaan. Kriizi.
Sitten huomasin että tukka on harmaantunut. Kriizien kriizi.

-farkkukriizi. Ei löydy semmoisia kuin haluan.
- paitakriizi. Ei löydy semmoisia kuin haluan.

- kampaajakriizi: no enhän mä nyt mitenkään voi sanoa, etteikö täällä olisi harmaata.




- fillarikriizi: lapsi tarvitsisi pyörän, mutta meillä ei ole yhteistä aikaa mennä pyöräkauppaan.
En muutenkaan uskalla mennä pyöräkauppaan, koska voin vahingossa ostaa itselleni uuden pyörän. Ainakin jos siellä on se kiva poika.
Paitsi että katsoin niiden nettisivuilta, eikä se ollut siellä. Kriizi joka tapauksessa.

- matkailukriizi. Taisi käydä niin, että varasimme kesämatkan. Minä olisin halunnut Madeiralle ja Lehtori Riminille. Nuoriso halusi uima-altaan.
Päädyimme Kreikkan, mikä ei yllättänyt ketään.
Miten voi aina käydä niin? Miten se on mahdollista?


perjantai 6. huhtikuuta 2018

liikuntarapo

Eli neljännesvuosikatsaus liikunnallisiin saavutuksiini.

Vuoden vaihteen jälkeen kävin jotenkin ihan vahingossa uimassa, vaikka en ollut käynyt ainakaan moneen vuoteen kun vesi on niin kylmää.
No, niinhän siinä kävi että ajauduin uimakurimukseen: ensin latasin kymmenen kerran lipun itselleni, sitten rupesin kutsumaan sitä touhua treenaamiseksi ja tavaroitani treenikassiksi ja aloin suhtautua koko touhuun jonkinmoisella itsekunnioituksella.

Vuoden alusta asti olen käynyt puljaamassa sitä ei todellakaan voi kutsua uimiseksi tai ainakaan treenaamiseksi pari-kolme kertaa viikossa.

Alussa oli kivampaa, koska töissä oli enemmän aikaa ja ehdin käydä säännönmukaisesti kolmena iltana viikossa ja elämäni oli tiukan askeettista.
Nyt on hankalampaa, kun on enempi iltatöitä. Joudun sovittelemaan jatkuvasti, paitsi sitten löysin aamu-uinnin ilot, mikä on vielä kivampaa kuin iltauinnit. Voisin mennä vaikka joka aamu.
Lähden kotoa parikymmentä minuuttia aikaisemmalla bussilla, tulen töihin tuntia tavallista myöhemmin ja tursuilen energiaa. valitettavasti myös kuontaloni tursuilee ja näytän univajeiselta pandalta.
Mutta hauskaa on.

Plussat
- se on aika kivaa
- tulee energisempi olo
- tekniikka on kehittynyt. Pystyn nykyään uimaan reilut puoli tuntia pelkkiä vatsoja iskemättä jalkoja pohjaan. Aikaisemmin vedin fifti-siksti vatsoja ja selkiä vuorotellen eli käytännössä uin paikallani. Nyt voisin sammakoida itseni itämeren yli kauas pois.
- meditatiivisuus ja flow ja se ettei reiluun tuntiin pysty tekemään mitään muuta kuin ajattelemaan keskittyneitä ajatuksia
- olen lakannut palelemasta altaassa, koska keksin ottaa kylmän suihkun ennen altaaseen menoa.

Miinukset
- en ole hidas enkä nopea. Nopeiden radalla olen tukkeena, hitaiden radalla on semmoisia joista menen ohi vesijuoksemalla
- Semmoiset iäkkäämmät miehet a.k.a unkarilaiset herrat, jotka seisovat altaan päädyssä juoruilemassa kuin olisivat unkarilaisessa kylpylässä pohtimassa shakkisiirtoja. En uskalla uida yhtään altaanmitallista selkiä silloin kun ne ovat altaassa, koska pelkään törmääväni jonkun vaarin pömppeään massuun altaanpäädyn sijaan.
- allit lepattavat yhä. ei sikspäkkiä. edes jääkaapissa.
- pandat

Hyvää tulossa
- kohta alkaa fillarikausi, enkä ole enää riippuvainen bussien aikatauluista. Se antaa aika paljon liikkumavaraa uinnin ajankohtiin. Toistaiseksi olen joutunut ajoittamaan aloittamiset ja lopettamiset bussiaikatauluihin.

Huolestuttavaa
- tekisi mieli tehdä jotain muutakin liikunnallista.

Erityisen huolestuttavaa
- esim. punttisalia (tmv.)

Pitäisiköhän
- opiskella uintitekniikkaa
- käydä melkein joka aamu


**

ps.
tulevana viikonloppuna aion olla ihan hunningolla.
Yksi lapsi on leirillä, yhdellä on kisat ja yhdellä suunnitelmia kavereiden kanssa.
Ilmoitin Lehtorille, että kyllä, saat etuoikeuden viedä minut syömään. (jee!)
Varasin kampaajan, aion mennä teatteriin, enkä kokkaa koko lauantaina yhtään mitään. Jee.


torstai 5. huhtikuuta 2018

Lukukurimus

Feissipuukki on kuulemma muuttanut parametrejaan, että ei saakaan enää kaikkea tietoa, vaan pelkästään relevanttia.

Epäilen, että kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -aparaatti on myös muuttanut parametrejään, mutta kyllä ehkä meni pieleen, kun ei tule relevanttia vaan todella kummallista.

En nykyään juurikaan seikkaile kirjastossa hyllyjen välissä.
Menen suoraan suositushyllylle (sinua saattaisi kiinnostaa myös) tai sitten uutuushyllylle. Ja ihan kaikkein eniten teen erilaisten suositusten perusteella varauksia verkkokirjaston kautta ja hiippailen sitten hakemaan varaukseni.
Tarkkaavaisimmat lukijani ehkä muistavatkin, että minulla on tapana toisinaan ajautua kirjastollisiin kurimuksiin ja harhateille lukupoluillani juuri tämän aparaatin takia.

sinua saattaisi kiinnostaa myös -hyllyn tsekkaus


No, tällä kerralla minulla oli vahva suositus hyvästä Santiago de Compostela -kirjasta.
Ajattelin, että etsin sen käsiini.
Löysin ja varasin.
Etsimäni opuksen lisäksi sinua saattaisi kiinnostaa myös -aparaatti suositteli minulle ensin kirjaa valaistuneesta vaeltelusta helppona nakkina lainasin ja luin sen; en kertakaikkiaan kykene kommentoimaan, en mitenkään ja sen jälkeen aparaatti suositteli valaistumiskirjaa, jonka alaotsikon mukaan ympyrässä on vastaus kaikkeen.

En pysty.
En vain pysty.

(no pystyn sittenkin; ovatkohan sen jatko-osat kolmion mystinen triangeli ja nelikulmion suunnikkainen suuntima; päästäänkö jatko-osissa tetraedriin asti vai jäädäänkö junnaamaan johonkin kaksiuloitteisiin muotoihin polygonien polygamiat?)


**

ps. haahuiltuani yhden illansuun valaistuneissa vaelteluissa tartuin ilomielin lukupinossa pitkään mujuneeseen kirjaan Amazonin sademetsien kielitieteellisistä seikkailuista. Olin suorastaan helpottunut palatessani takaisin glottaaliklusiilien säntilliseen maailmaan.
Ei liene mikään yllätys, että tämäkin opus on päätynyt lukupinooni sinua saattaisi kiinnostaa myös -hyllyn kautta.




tiistai 3. huhtikuuta 2018

Maaliskuun luetut

Kun yritin muistella maaliskuun luettuja, tuli ensin sellainen olo, etten ole lukenut oikeastaan mitään, en mitään kiinnostavaa tai ainakaan saanut mitään loppuun asti (kirjapinossa on mielenkiintoisia, hitaasti eteneviä keskeneräisiä).

Piti luntata kirjalistasta: olihan siellä sentään monenlaista kirjaa ja tarinaa.

Kuukauden kirjalistasta lukuvinkeiksi alkukuun elämykset:
Gail Honeyman: Elanorille kuuluu ihan hyvää
Anna Rimpelä: Pitkään meni ihan hyvin
(hauskat otsikot muuten näillä peräkkäisillä lukukokemuksilla)
ja vielä Jenna Barkinin silmiä avaava elämäntarina transsukupuolisesta lapsestaan.

Kuukauden kirjat alla - ja koko vuoden lukuvinkit.




Kati Keski-Mäenpää: Yllätyksiä opetusvälinevarastossa. Suomen Lähetysseuran työntekijänä ja samalla tutkijana työskennelleen Katin muistelukset työstä, tutkimuksesta ja elämästä Etiopiassa. Sympaattisia pieniä tarinoita kulttuurien kohtaamisesta ja olemisesta Etiopiassa.

 Marianna Stolbow: Rakastamisen taito. Parisuhdeopaskirja. Ensin tämä oli mielestäni tylsä ja taaskotätäsamaa, sitten kiinnostava, sitten ärsyttävä ja sen jälkeen taas oivallinen. Osui siis ja muistutti jälleen kerran parisuhde-elämästä ja siihen keskittymisen tärkeydestä. Kirjan kantava teesi: olen itse vastuussa valinnoistani, elämästäni, onnellisuudestani. Jos en uskalla parisuhteessa kertoa omista tarpeistani, en voi syyttää toista kun tarpeeni eivät täyty. E-kirja.

 Jani Toivola: Kirja tytölleni. Toivolan eka kirja oli aivan wow ja oi! Tällä opuksella ei päästy samoihin sfääreihin. Teksti oli osin kirjeitä tyttärelle, osin taas kertomusta hänestä. Jälkimmäiset olivat parempia. Vähän hajanainen ja sekava, tai ehkä olen itse kasvanut jo ulos tuosta rakastumisen (kyllä; lapseenkin rakastutaan!) ensihuumasta, kohti tasaisempaa arkirakkautta. Mut Toivola on hyvä tyyppi, aito ja uskaltaa paljastaa itsensä. 

 Cathy Kelly: Onnellisen avioliiton salat. Valtava henkilögalleria, perus-chicklitiä. Kellyltäkin alkaa kai vähitellen puhti loppua? 

 Eve Hietamies: Yösyöttö. Luin välipalaksi. Olin ihan unohtanut miten itkettävän ravisuttavan ihana tämä koko sarja on. Kuinka voikin osata ihminen kirjoittaa niin vereslihalle? E-kirja

 Markku Toimela: Salakahvilla Pohjois-Koreassa - Markku Toimelan jännittävä tie Pohjois-Korean luottomieheksi. Kirjan nimiö lupaa paljon ja on sisältöön nähden turhan raflaava. Toimela on kehitysapujärjestö Fidan avustustyöntekijä, joka on toiminut mm. Bangladeshissa, Mongoliassa ja Pohjois-Koreassa. Sympaattinen peruselämäkerta, joskin odotin nimen perusteella paljon monipuolisempia ja vauhdikkaampia juttuja, jäi vähän pintaraapaisuksi.

 Sophie Kinsella: Kuka on pomo? Vanha tuttu chicklit iltapalaksi. Kinsellamaista sählinkiä ja tohinaa ja onnellinen loppu. Sopii hyvin sellaisiin iltoihin, jolloin työelämä (tai muu elämä) ottaa päähän tai keskittymiskyky on muuten nollissa. 

 Donna Leon: Nuoruuden lähde. Korkkasin lukuvuoteni samalla dekkarilla, mutta englanniksi. Tarina käynnistyi ihan yhtä hitaasti suomeksikin ja oli muutenkin ehkä vähän vaisu. Mukava mielikuvitusloma Venetsiassa, vaikka itse tarina oli vähän vaisu.

 Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää. Eleanor elää tarkkaa, säännöllistä, yksinäistä sinkkuelämää. Sinkkukirja - ei sinkkuuden hohdokkuudesta ja iloista - vaan sosiaalisen elämän vaikeudesta. Traaginen, koskettava, puhutteleva kirja itsensä kanssa elämisen vaikeudesta ja itsensä löytämisestä.

 Anna Rimpelä: Pitkään meni ihan hyvin. Voi kääk mikä naurukirja! Kasikymppinen Aino pelkää joutuvansa hygieniahaalarissa vanhainkotiin, eikä hän ole kuolemaankaan valmistautunut kunnolla. Surutyötä opetellakseen Aino hankkii marsun. Leskeksi jäänyt Seppo muuttaa putkiremonttievakkoon samaan taloon, vaikka riskinä onkin salamurhatuksi tuleminen. Aino odottaa Heimopäällikköä ja kärsii seks-tuskista, Seppo aktivoi itseään vapaaehtoistoiminnalla. Sekopäinen, melkein absurdi ja täydellisen hykerryttävä lukukokemus! E-kirja

 Jenna Barkin: He's always been my son - a mother's story about raising her transgender son. Asiallinen, napakka, kiihkoton elämäntarina transsukupuolisuudesta. Hyvä, keskusteluja ja ajatuksia herättänyt lukukokemus! Haastoin teinin keskustelmaan sukupuolisuudesta, sukupuoli-identiteetistä ja seksuaalisuudesta, saimme aikaan hienot keskustelut: totesimme kumpikin että pystymme jotenkuten kuvittelemaan, millaista on rakastaa samaa sukupuolta olevaa henkilöä, mutta kumpikaan meistä ei osannut kuvitella, millaiselta tuntuisi olla väärässä sukupuolessa. Kirja avasi ymmärtämään entistä vahvemmin sen, että vanhemman tehtävä on tukea lastaan, antaa lapselle tilaa olla oma itsensä.

 Varpu Tavi: Maanantaisoturin dieetti. Paleotyyppistä tämän päivän arkiruokaa. Olin kertakaikkisen väärinvirittynyt tälle kirjalle, hamillista. 

 Liisa Väisänen: Enemmän Espanjaa. Matkaopas-kirjailija-toimittajan kirja espanjasta ja espanjalaisuudesta. Minun makuuni vähän epätasainen: liikaa entisiä kuninkaita ja historiaa, liian vähän kirjoittajan omia vaikutelmia, kokemuksia ja kertomuksia. E-kirja

 Taina Laane: Unen lahjoja - kirjeitä hänelle joka valvoo. Mutkattomasti ja suoraan sanon: paras lukemani kirja unettomuudesta ja unihäiriöistä ja niiden kanssa elämisestä! Lempeitä, itsemyötätunnon ja mindfulnessin kirjeitä unettomalle kanssakulkijalta. Harmitti, kun siitä oli varaus kirjastossa, ja jouduin lukemaan loppuun kovalla kiireellä, olisin halunnut merkitä muistiin itselleni muutaman kohdan.