torstai 31. elokuuta 2017

epäortodoksinen fish&chips ja muita arkiherkkuja

Leikin taas vaihteeksi yhtenä päivänä kokkisotaa.

Ostin kaupasta kirjolohta ja sekalaisia tykötarpeita ja aloin riehakoida keittiössä:

Fisu uuninkestävään astiaan, päälle limemehua, limen kuorta ja sekalaisia mausteita, hetkeksi marinoitumaan.
Perunaa ohkaisiksi lohkoiksi, päälle oliiviöljyä ja sekalaisia mausteita. Uuniin pariinsataan asteeseen.
Kala perään hetken päästä.
Kalalle uunia vajaat puoli tuntia, perunoille reilut ja loppuvaiheessa lämpöä tymäkämmin.

Naposteluporkkanoita, kurkkutikkuja ja valmis salaattisekoitus pussista.
Kermaviiliä ja sourcream-onion -dippimixiä.

Kattilaan sekamehua, vähän sokeria, aavistus suolaa ja mannaryynejä: marjapuuro aluilleen.
Pikkulautasille banskua ja viinirypäleitä jälkkäriksi.

Valmiin mannapuuron sekaan pakastekuningasmarjasekoitus (mikä ihana sana!). Hetken päästä - kun marjat ovat sulaneet - sauvasekoittimella survokseksi ja vatkaimella kuohkeaksi marjapuuroksi.

Syömään ne, jotka ovat kotona.

Kyllä oli oivallinen yhdistelmä tuo sourcream-onion -kermaviilikastike ja uunikala! 
Aivan parasta arkiherkkua.

*

Semmoinen on kanssa aika hyvä, että tekee riisipuuroa ylenmäärin.
Seuraavana päivänä vatkaa kermavaahdon ja sekoittaa sen jämäriisipuuron kanssa ja tuo koko höskän tarjolle joko marjojen tai hillon kanssa. 
Kotitekoinen riisifrutti.
Menee nuorisoon (yhtä lukuunottamatta) aivan heittämällä.
Ovat kyllästettyjä ja tyytyväisiä.

*

Ja sitten on kotitekoiset kananuggetit.

Ohuita kanaleikkeitä tai jotain sentapaista bulkkitavaraa saksitaan noheviksi nokareiksi, pyöritellään kananmunassa ja jossain leivittimessä.
Minä leivitän yleensä mannaryyni-ruisjauho-ruislese-mausteseoksessa, mutta voi keksiä ihan vapaat leivitykset.
Pannulle väriä ottamaan ja sen jälkeen uuniin kypsymään.
Kaveriksi vaikka joku majoneesisoossi ja perunamuusi tai riisiä tai jotain muuta vapaavalintaista lisuketta.

Meillä tuli kilon ohutleikepakkauksesta nelisenkymmentä nuggetia ja niistä riitti yhdelle täydelle aterialle ja seuraavalle päivälle vähän jatko-osaa.
Olisi tullut enempikin, mutta kissavero.

*



keskiviikko 30. elokuuta 2017

Yhden aikakauden loppu

on kivaa olla vähän dramaattinen.

Eilen neljän gerbiilin laumasta viimeinen jäännökki, Meibi, tuli maallisen kolonkaivuunsa päähän.

Ensimmäistä lähtijää - Jokeria - surtiin oikein olan takaa, sille piti melkein pystyttää patsas tai ainakin hankkia tuhkauurna.

Lähtijät numero kaksi ja kolme - Kimi ja Kepponen - löytyivät suhteellisen lyhyin väliajoin gerbilaarista vainaina, niihin ei kovin kummallista dramatiikkaa liittynyt. Kuljetin poloiset kalmot vähäeleisesti eläinlääkäriasemalle jatkokäsittelyyn.

Lauman viimeinen, pieni sirkeä Meibi, nokkimisjärjestyksessä aina alinna ollut, jatkoi tohnottamistaan itsekseen ja nähtävästi ihan tyytyväisenä.

Eilen iltapäivällä sen vointi silminnähden oli huonontunut. Se näytti muttuiselta ja karvaa irtosi tukkoina, se oli laiha ja kiikkerä ja liian uninen.
Päätös ei ollut vaikea.



Sekä gerbiilin omistaja että minä arvostimme toki eläinlääkäriaseman elettä viettää tovi hämärretyssä huoneessa,  osanottotoivotuksia ja laskuun kirjattua muistovärssyä, mutta taisimme kumpainkin olla myös vähän vaivautuneita.
Sen oli aika lähteä.

Olen ehkä vähän liiankin praktinen tässä suhteessa: lemmikit ovat hauskoja, rakkaita, vinkeitä perheenjäseniä, mutta ne ovat silti lemmikkejä.
Kuvittelen ilman muuta mielessäni että kaikkien aikojen ensimmäinen superkissa Rasmus tulee minua aikanaan taivaan portille vastaan viiliä viiksissään ja vähän hönttä ilme naamallaan, mutta suuresta persoonastaan huolimatta, se oli lemmikki, siinä missä Leevi-kisukin, tai gerbilaarit.


*

Nyt pitäisi delegoida edelleen gerbilaarien laari, eli terraario.




tiistai 29. elokuuta 2017

elokuu

Elokuu on jo melkein lopussa.
Tykkään elokuusta, loppukesästä ja alkusyksystä.
Aamut ovat kirpeitä ja omenaisia.
Päivissä ja illoissa parhaimmillaan viipyilee syvä täyteläinen lämpö.
Yöt ovat oikeasti pimeitä.



Samaa elämisen riehakasta riemua on kevään varkain valostuvissa öissä, lehtien puhkeamisessa, ruohon viherryksessä.
Mutta silti: elokuu!




*
Vaikka elokuu ei olekaan vielä ihan kokonaan ohi, niin statistiikkaa:

Olen tähän mennessä pyöräillyt  Kilometrikisaan pitämäni kirjanpidon mukaan elokuun aikana n. 434 km ja koko kesänä, toukokuun alusta elokuun loppuun, 1535 km.
Olen tällä hetkellä Kilometrikisan piensarjassa sijalla 1481.


Olen tähän mennessä lukenut elokuussa 13 kirjaa ja koko vuonna 90.
Yksi kirja on parhaillaan kesken ja toinen odottaa aloittamistaan.
lukemistani kirjoista 7 on e-kirjoja, ja 6 perinteisen käyttöliittymän kirjaa.
Elokuun paras kirja on tähän mennessä ollut ehdottomasti Tom Malmqvistin Joka hetki olemme yhä elossa.
Erittäin vahvana haastajana Michael Zadoorianin Viimeinen loma.

Olen toistaiseksi kirjoittanut 28 blogikirjoitusta, tämä on 29.
Yksi kirjoitus oli erityisen hauska kirjoittaa, koska se on ollut mielessä pitkään.
Kirjallisuutta oli myös mukava pohtia.

Aloitin lenkkeilyn.
Kävin fysioterapeutilla.
Lopetin lenkkeilyn.



Elokuun oudot:
Kävin Kotkassa - olipa mukava ja puistoisa kaupunki!
Kävin olutfestareilla  - Fiskarsin panimon kafe stout!
Päällystin 6 koulukirjaa ilman ainuttakaan ryppyä. Seitsemäs epäonnistui.
Aloitin sauvakävelyn (plääh).
Otin hissiselfien









maanantai 28. elokuuta 2017

Omia juttuja

Kyllä en taaskaan ole kuunnellut mitä äiti opetti.

Äiti sanoi että pitää jokaisella olla oma luottokampaaja ja naistentautilääkäri, sitten on hyvä elää aikuista elämää.

Ei ole minulla.

Mutta minulla on Oma Ihana Kodinkonekorjaaja ja sitten minulla on Luottokultaseppä.



hmh.

Onhan se hyvä jos tulee äkillinen kultaseppähätätilanne.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Teinielämää

Törmäsin linkkiin jonkun puolitutun facebook-päivityksessä: 8 (ärsyttävää) asiaat jotka tietää teini-ikäisen vanhempi.

1. Jääkaapissa on tyhjä maitotölkki

2. Kaappi on täynnä keksipaketteja, joissa on vain yksi keksi

3. Teini väsyy kesken lauseen

4. Et voi enää liikkua tai puhua

5. Vuosi 2016 on esihistoriaa

6. Välipalakeksi on ruoka

7. Keittiösi räjähtää

8. Ihan just, viis minuuttia.




Nää-äfst.
Eriävä mielipide.

Jääkaapissa ei ole maitoa, eikä juuri muutakaan, koska kaikki on syöty tai juotu. Paitsi paha eilinen ruoka.

Keksejä ei kaapissa pidetä. Mutta totta, jos olisi, niin jäljellä olisi vain yksi tai kaksi keksiä. Sillä tavalla välttää kätevästi kuka söi kaikki keksit -kuulustelut. Muuan tuttuni oli lähettänyt tyhjiin syödyn suklaan tehtaalle ja kysynyt, että miksi suklaanne haihtuu, kun todistettavasti kukaan perheestä ei myönnä syöneensä sitä.
Vähemmällä kumminkin pääsee, jos kaapeissa ei ole keksejä, karkkeja tai muita herkkuja.

Eivät väsy kesken lauseen, mutta tuulen suunta voi kääntyä. Ja äkisti sittenkin.

Liikun ja puhun ja jututan ne harvat kaverit jotka meille uskaltautuvat. Kieltämättä ne tuijottavat minua kauhistuneina, mutta useimmat ainakin yrittävät vastata.
Yleisen mielipiteen mukaan olen nolo, mutta en ihan niin nolo kuin isä. Voitto se on pienikin voitto.

Nuudeli on ruokaa.

Ja keittiössä kiehuu kyllä. Väliin ruoka, väliin äiti, väliin teini. Toisinaan kaikki yhtä aikaa, se on hermokeskuksemme sanan varsinaisessa merkityksessä.

Ihan just viis minaa on valitettavasti myös oma helmasyntini, teiniksi olen jäänyt.


Silmäilimme juttua yhdessä teinin kanssa ja totesin että ei pidä paikkansa ainakaan meillä. Sanoin sille, että mikään ei ole ihanampaa kuin teinit. Ja tarkensin vielä että meidän teinit, ne on parhaat.
Se hyrisi hetken mielihyvää ennen kuin alkoi mouhata tulevan koulupäivän epäreiluudesta.


lauantai 26. elokuuta 2017

nuorison harrastuksista



Starttimuuvi lähti kahden käden otteelta: isompi aikuisten ryhmään ja nuorempi junnuryhmään.
Se hommahan fläshäsi.
Ekalla yrkällä topissa. Kumpainenkin; mutta erityisesti nuorempi.

Tämä greidi oli minulle melkein ylitsepääsemätön, oma henkilökohtainen Lappnor project suorastaan.
Mitään betaa en tähän reittiin saanut, silkka onsight .
Ei auttanut muu kuin kuin dynota släbiä sen tenavan perässä vaan minkä kerkesin ja hinkkasin mankkaa ohimoilleni hikoilun vähentämiseksi.

Nuoren mielestä sekvenssi oli selkeä: seuraavaksi kisat.
Se oli henkilökohtainen kruksimuuvini.
Voisi jopa sanoa että keskustelun tässä vaiheessa kitka oli maagisesti kohdillaan taloudessamme.

Minusta tuntui nimittäin siltä, että tällä kertaa oli kakrulla turhan korkeat greidit.
Olisin toivonut enemmän traversea ja verkkaisempia muuveja.

Nuorella on kumminkin taustallaan vahva spotti; minun niskahuukkini ei pitänyt, kun kakru karkasi kisoihin.
Sen lähestyminen oli vaivatonta, fläshäsi tässäkin ja kantista yli.

No, eipä tarvitse mokkapaloja leipoa; meillä vedetään kahvarallia vahvalla krimpillä, toteaa kiipeli-äiti.


*
Eka yrkkä tätä tyylilajia, ei kyllä fläshää vielä.



*
Sama juttu vähän sivistyneemmillä sanoilla.

*

Kiitokset kiipeilysanaston lainasta Boulder Saimaa

tää fläshää 4a:n släbillä


perjantai 25. elokuuta 2017

kirjallisuuspohdinto

Olen semmoisella tavalla ajan tasalla, että monessa blogissa on mainostettu sitä uuden ajan kirjakerhoa, missä kuukausimaksulla voi lukea ja kuunnella vaikka kuinka paljon kirjoja.

Ihan kiinnostava palvelu, minäkin olen sitä silmäillyt moneen kertaan.

Äänikirjat varsinkin tuntuvat lyövän läpi koko blogosfäärin.

Yhtenä aamuna  kun olin laittamassa aamupalaa minun pitäisi luultavasti lopettaa kaikkinainen keittiöpuuhailu, se aiheuttaa epätervettä filosofointia, aloin pohtia, että miksi äänikirja on jotenkin legitiimimpi elektroninen kirjavemmel kun taas e-kirja ei.

E-kirjaa vastaan olen nähnyt ja kuullut monenmoista vastalausetta: enimmäkseen sen että sitä ei voi pidellä eikä lehteillä.
Äänikirja taas on tosi kiva juttu noin kaikkinensa, kertoo koko blogosfääri.
Kyllä en osaa äänikirjaakaan lehteillä kovin taitavasti, ja sen loppuratkaisun kurkistaminen on vielä hankalampaa kuin e-kirjassa.
Ja äänikirjaa pidellään korvilla. Korvilla!

Tiedän kyllä, mikä oikeasti on äänikirjan puolustusselitys: äänikirjan kanssa voi multitaskata.
Voi olla kovasti ahkera ja saavuttaa kaikki nykynaismittarin jutut: siistin, sisustetun kodin, kauniin vartalon ja sivistyksen ihan yhdellä kertarykäisyllä.
Jos siivotessasi ja sisustellessasi teet jumppaliikkeitä, päivität somea ja samalla kuuntelet suomen kielen sivistyssanakirjaa, olet ihan naisihanneguru.

Jos taas vajoat kirjan tai e-kirjan kanssa semisti sulkeutuneeseen tilaan sohvannurkassa, se on itsekästä laiskuutta.
Nuorisosi vaeltaa vapaana sisustamattomassa taloudessa ja säärikarvat rehottavat ihmisessä.
Selvästi on huonompi juttu.


*

Tarinan voima on aina sama, olipa väline mikä hyvänsä.
Mutta jollain tavalla on ihan älyttömän kummallista ja surullistakin että tarinasta tulee liikunnan tai siivoamisen tai muun puuhastelun oheistuote.
Että meillä ei enää ole aikaa tai tilaa pelkille tarinoille.

Tarinan voima on aina sama, olipa väline mikä hyvänsä.
Oletan kuitenkin että lukeminen teknisenä prosessina on aivoissa eri kohdassa kuin kuuntelu.
Että aivot jumppautuvat kummastakin eri tavalla. En tiedä kun en ole neurotieteilijä.
Tarinan voima on silti sama.


*

semmoiset disclaimerit tähän, että
1) olen äärettömän epäauditiivinen ihminen. Äänikirjat (käytössä 2kpl) ovat minulle unilääkettä. Toisaalta jaan tilani yhden auditiivisen nuoren henkilön kanssa, se rakastaa äänikirjoja.

2) Toistaiseksi kirjakerhopalvelun hankkiminen on jäänyt minulla pohdinnan tasolle, koska kirjastolaitos tarjoaa ihan saman, ja minun säälittävällä tulotasollani huomattavasti halvempaan kuukausihintaan. (yritin laittaa verotoimistoon viestin, että kun en enää käytä aktiivisesti varhaiskasvatuspalveluita, saisi minun veropennoseni jatkossa ohjata kirjastolaitokselle, mutta ne olivat jotenkin vähän nuivia sille idealle...?)

3) Vuoden luetut; en tiedä löytyisikö tämä valikoima kirjakerhopalvelusta.



lainoja; näistä aika paljon jäi aloittamatta
uusi yritys




torstai 24. elokuuta 2017

Saako haluta vai pitääkö aina tarvita?

Kaikenmoista sitä ihminen yksinjäädessään tai vaihtoehtoisesti kokkaillessaan päätyy filosofoimaan:
saako haluta vai pitääkö aina tarvita?

Niin kuin nyt vaikka kampaajalla käymistä - että missä menee raja?
Teknisesti ottaen en ehkä vielä suoranaisesti tarvitse visiittiä kampaajalle, mutta kyllä vähän jo tekee mieli sinne mennä.
Eivätkä nuorison aika pörheä -kommentit ainakaan auta asiassa.

Tai vaikka fillari?
Ihan oikeasti en edes halua uutta fillaria, tämä on pohdinnan filosofinen osuus.
Mutta jos sattuisin haluamaan uuden fillarin, niin saisinko hankkia sen, kun ensinnäkin minulla on hyvä ja toimiva, toisaalta joukkoliikennekin vie minut sinne minne haluan ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin bussikortin haluaminenkin on liioittelua, sillä onhan minulla kävelevät jalat, enkä varmaan tarvitse juuri muuta.
Että saako silti kumminkin haluta?

Tai vaatteet?
Että kyllähän noilla vielä toimeen tulen. Enkä juuri nyt halua tahi tarvitse, paitsi ehkä jonkinlaiset jalkineet kohta, mutta entäs sitten nuoriso?
Että jos niillä on ihan toimivat vaatteet, niin saako silti ostaa kun ehkä ne uudet roitteet, joita varsinaisesti ei suorastaan tarvita, voivat kuitenkin lisätä jonkin verran vaikkapa tyytyväisyyttä omaan ulkonäköön ja tukea nuoren osallisuutta ryhmässä?
Että onko oikeutettua jos varsinaisesti ei tarvitse, mutta silti haluaa?

Entä ruoka?
Tämä on taas sitä filosofiaa.
Kun varmaan teknisesti ottaen pystyisi suunnittelemaan semmoisen jutun, että söisi joka päivä samaa tositosi edukasta ja kohtalaisen terveellistä sapuskaa en kyllä tiedä mitä se olisi, ehkä jonkinlainen höyrytetty kaura-puolukka-kaali-rasvatonmaitohässäkkä; tuliko siihen jo kaikki ravintoympyrästä? niin saako kumminkin haluta syödä joka päivä vähän erimoista ruokaa, kun siinä hässäkässä kumminkin olisi kaikki mitä tarvitsisi?

Että minkämoiset haluamiset ovat sellaisia kohtuullisia haluamisia kun aika vähän oikeastaan ihminen tarvitsee?

Kyllä ei pitäisi ihmisen kokkailla yksikseen koska filosofia voi vallata sen ihan kokonaan.

*

ps. Semmoisen kyllä päättelin että on kohtuutonta haluta ja tarvita sitä koko kaupungin kalleimman asuinalueen merinäköalallista kulmahuoneiston asuntoa henkilökohtaiseksi womanspeissikseen, koska se vain on kohtuutonta.





keskiviikko 23. elokuuta 2017

Ei pikkulapsivuosia enää, kiitos

Ihana Tuula pohdiskeli Oman kattonsa alla mitä ei enää kaipaa pikkulapsivuosista.

Minä en kaipaa...

1. aamuheräämisiä

Pikkukisu Elma (1v) on keksinyt että aamuyöstä viiden aikaan on tositosi kiva tulla sänkyyn hörisemään ja kertomaan että ruoka on ihan melkein loppu ja muutenkin voisi olla aika herätä.
Ihan joka aamuyö en ylenpalttisen hellyysepisodin jälkeen onnistu pääsemään unen päähän kiinni ja aamu voi olla vähän tahmea.
Yhtenä tällaisena aamuna totesin Lehtorille että nämä aamut sietää kyllä, kun tietää että jossain ihan lähitulevaisuudessa saa taas nukkua, toisin kuin silloin kun nuo olivat ihan pieniä, ja on elämä helpompaa ja siedettävämpää.
Lehtori komppasi ja totesi vielä että Elmaa on helpompi älyttää kuin taaperoa, joka on vakuuttunut siitä, että viideltä aamulla on oiva aika herätä. Kun pysyy hievahtamatta ja hiljaa, Elma luovuttaa.

Meillä nimittäin herättiin vuosikaudet viideltä.
Toinen meistä aikuisista nousi naperon kaveriksi, toinen nukkui. Seitsemän jälkeen vaihdettiin vuoroa, paitsi taapero, joka ei nukkunut.

2. viikonloppuaamujen lastismaratonia

Tenavat saivat jostain vihiä, että viikonloppuaamuisin televisio näyttää tuntitolkulla lastiksia. Jee.
Viimeiset suunnilleen kymmenen vuotta meillä on ollut sänky olkkarissa (tai telkkari makkarissa / yksiö, jossa kaikki tarpeellinen on yhdessä huoneessa), ja se on tarkoittanut myös sitä, että ärtsyn-pirteästi päälledubatut televisio-ohjelmat ovat pyörineet hauraan aamu-uneni taustalla. En kaipaa, en sitten yhtään. En kaipaa lastenohjelmia missään muodossa.
Kummallista kyllä, nuoriso muisteli näitä lastiksia ja totesi, että ne olivat pelottavia ja traumatisoivia. Silti piti joka armas viikonloppu liimautua töllön eteen; voi pyhä lapsen ristiriitaisuus!

Nykyään herään viikonloppuisin ihan omassa rauhassani, luen lehteä tai kirjaa, olen puhumatta ja itsekseni.

Mitä yhteistiloissamme sijaitsevaan televisioon tulee, nuorisossa lievää katkeruutta aiheuttaa se tosiasia, että haluan mennä iltaisin aikaisin nukkumaan, ja se rajoittaa ruutuaikaa television edessä. Sitä saa ehkä hyvällä tuurilla jäädä katsomaan, mutta kaikkinainen kommentoiminen ja ohjeiden huutelu näyttelijöille /urheilijoille /politiikoille on ankarasti kielletty.

3. Iltabaletti

Meillä oli tyylikäs koreografia akselilla iltapala-iltapesu-iltasatu-iltalaulu.
Suunnilleen tunnissa saimme hoideltua koko lauman vaakatasoon.
Tosin - kuten kuka tahansa pikkulapsivaiheen kanssa elänyt tietää - lapsukaisten vaakatasoa ja oletettua nukahtamista seuraa lakkaamaton mullonjano/nälkä/pissahätä/ikävä -huutelu.
En kaipaa.

Paitsi sitä, että homma hoitui tunnissa.

Siinä vaiheessa kun itse yrittää kiskoa peittoa korvilleen ja yksi tutoroi kaverilleen läksyjä nettiyhteydellä, toinen alkaa asentaa jotain toimimatonta appia luuriinsa ja kolmas föönata hiuksiaan, toivon, että iltapuuhat hoituisivat tunnissa.
Tai siis ne tavallaan hoituvat, mutta eivät siinä tunnissa, joka minun mielestäni olisi paras (eli 19.30-20.30), sillä niillä on nykyään jokaisella oma henkilökohtainen tuntinsa.


*

Kyllä huomaan nyt, että hirveän väsynyt olen pikkulapsivuosina ollut.
Kaikki kaipaamattomuuteni liittyvät jollain tavalla nukkumiseen.


Teineissä parempaa on se, että niiden kanssa voi jutella ja keskustella.



*

ps. tiskikonepäivitys
Ihana Oma Kodinkonekorjaaja kävi. Tiskikoneessa on ehkä rikki joku laakerihärpätin tai sitten ei. Se ehkä toimii tai sitten ei.
Jos ei, niin sitten pitää hankkia uusi kone.
Eilen ainakin toimi.











tiistai 22. elokuuta 2017

Foliohattu päähän!

mä luulen että tiskikone ei oo rikki ollenkaan.
Te vaan väitätte meille niin.
Että te saatte meidät tiskaamaan ja viettämään aikaa yhdessä.


kodinkonekorjaajaa odotellessa ehtii leipoa


Edes minä en kykene a) moiseen foliohattuiluun b) tuollaisen vehkeilyn suunnitteluun.

maanantai 21. elokuuta 2017

pieniä kotoisia kriizejä

Tarkkaavaisimmat lukijani saattavat muistaa - kuten itsekin muistan vielä piinallisen elävästi - että suunnilleen vuosi sitten kodinkoneistossamme kävi kato.

Tarina ei ehkä kerro sitä, että samassa sekoilussa ehjättiin myös tiskikonetta, joka on oikutteleva eukko. (en kumminkaan minä, joka olen kiva)
No, tässä on sekin tarina.

No, nyt sekin aparaatti rupesi pykimään. Tai itse asiassa lopetti viimeisetkin pykimiset ja sanoi vain että tsuihh.

Kyllä olisi ihminen voinut monia muita asioita miettiä ennemmin kuin hajonneita tiskikoneita.
Grr.

Pakko soittaa taas kodinkoneliikkeeseen.


*

edit myöhemmin

Soitin sinne kodinkonekorjaamoon ja kysyin että onko se teidän Ihana Oma Kodinkonekorjaaja(*) vielä teillä töissä?
Kodinkoneliikkeen setä alkoi nauraa ihan valtoimenaan ja sanoi, että on mutta se on varattu.
Höh.

Pääsimme kumminkin yhteisymmärrykseen siitä, että ihana kissoja leikittävä Ihana Oma Kodinkonekorjaajmme soittaa meille heti vapautuessaan, eli viikon puolivälin tienoilla.

("meidän palveluumme kuuluu, että asiakas saa haluamansa korjaajan ja palvelun"
Johon minä, että voitko pyytää Ihanaa Omakodinkonekorjaajaa rinkuloimaan katalogista jo valmiiksi meille sopivimman uuden aparaatin)


(*) nimi ehkä muutettu




sunnuntai 20. elokuuta 2017

sunnuntaina

on muuten ihan järjettömän vaikeaa keksiä joka päivälle jotain sanottavaa.

*

Olin perjantaina ihan tralla-lalla-laa, koska olimme menossa olutmaistajaistapahtumaan. Ajattelin että jee, ja kaikki ovat terveitä ja kunnossa ja mikään ei voi tulla minun ja leppoisan illan väliin.

Laitoin ruokaa ja iltapalaa ja määräsin nuorison siivoushommiin ja huolehdin kissat ja teinit kuntoon ja vaihdoin oluenmaisteluun sopivampaa päälle ja olimme jo puoleksi ovesta ulkona kun yksi teineistä huusi huoneestaan että torilla tapahtuu jotain kamalaa.

Ilta muutti suuntaansa.
Yksi nuorista tajusi olleensa liikkeellä juuri niillä kulmilla ja juuri silloin. Siunasin ääneen ja mielessäni että se oli ollut bussissa ja luurit korvilla.
Mutta peloissaan se oli silti.


*





lauantai 19. elokuuta 2017

Ensimmäisen kouluviikon syömingit

Nuoriso on ollut poikkeuksellisen nälkäistä. Selvästi nälkäisempää kuin lomakaudella.
Yhtenäkin päivänä keittiössä kolppasi  klo 16-21 välisen ajan joku nälkäinen sielu.

Onneksi olen kesän ja loman ja koko kevään vaivanneen ruuanlaittolaman jäljiltä aktiivinen, yli-innokas ja supertehokas ruuanlaittaja-ruokalistasuunnittelija.


Tällä viikolla syötyä:

lihapullat ja muusi, kasvispaistos, ahvenanmaan pannari

kanakastike, riisi tai muusi, porkkanasöösälaatikko, marjarahka

kalapuikot, lohkoperunat, dippiporkkanat, riisipuuro

jämäruokapäivä, kanaperunapaistos, hedelmäsalaatti, vaniljakiisseli

tortillat




Keksin ihan vahingossa aika maukkaan helpporuuan:

perunaa kuutioina
kanasiivua - semmoista valmista, mitä voi pistää vaikka leivän väliin
porkkanaa, sipulia, maustekurkkua - kuutioina tai palasina
oliiviöljyä, mausteita, pari lusikallista maustettua cremebonjouria, kourallinen juustoraastetta, vähän kermaa.
Ladotaan uunivuokaan ja työnnetään vajaaksi tunniksi uuniin.


perjantai 18. elokuuta 2017

Ekoja kertoja... ja viimeisiä

Tänä kesänä sanoin ensimmäistä kertaa ikinä:

nyt jo aikuinen poikani.




Viimeisen kerran ikinä ne kaikki menevät kouluun.
Ensi syksystä alkaen taloudessa on opiskelija.


*

Kummallista, miten kokonaisvaltaisesti kesä onnistuu nollaamaan päänuppini.
Ei ensimmäistä, eikä varmaan viimeistäkään kertaa, olen unohtanut, mitä kaikkea kuuluu aamurutiineihin.
Ei ensimmäistä, eikä viimeistäkään kertaa olen aina vähän harmissani siitä, kun kesäinen oma yksityinen aamurauhani häiriintyy.

torstai 17. elokuuta 2017

Voiko teinit jättää yksin kotiin?

Teimme taannoin kahden aikuisen lomamatkan maailmalle, keskenkasvuiset viettivät tuon viikon keskenään kotona.

Kotiin jäivät Isoveli (18v), Isosisko (16v) ja Pikkusisko (13v)
Sekä kissat Viiru (9v), Arwen (3v), Elma (1v)
ja vielä lisäksi yksi gerbiili, jonka oikeastaan pitäisi jo olla manan majoilla (grr)

Teinien kotiinjättämisen vinkkivitonen

1. Etukäteissuunnittelu
Kaikki lähtee liikkeelle hyvästä tai edes kohtalaisesta etukäteissuunnittelusta ja priorisoinnista.
Mitkä asiat pitää hoitaa ja miten ne hoidetaan.
Kirjoitin teinithän eivät muista mitään mitä heille on sanottu muistiin ihan kaiken: kissojen hoidon, kodinkoneiden karvalakkiohjeet, yleiset kodinhoito-ohjeet, sen keneltä löytyvät vara-avaimet, määräyksen ilmoittautua vähintään kerran päivässä, kotiintuloajat ja muut tiedossa olevat aikataulut, kotitöiden jako-ohjeet ja neljän yleisimmin käytetyn arkiruuan valmistusohjeet variantteineen.

aika pieneen tilaan menee perheen perusarki:
tässä on kaikki tarpeellinen

Ohjeet käytiin läpi PRH-kokuksessa ("joojoo, kylmeosataan") ja vielä erikseen kunkin kanssa kahden kesken ("joojoo, mätiiän, säsanoittänjo")

Jääkaappi ja pakastin ladattiin sovitulla tavalla valmiiksi ja listasin erikseen mitä ruokia on jääkaapissa, mitä pakastimessa ja niiden viimeiset käyttöpäivät.
Nuoriso itse halusi yhden ravintolaruokapäivän, muutaman valmisruokapäivän ja muutaman tee-se-itse-ruokapäivän.

Rahaa jätettiin arkiostoksia varten ja annettiin lupa tilata pizzaa (=kebabia) yhden kerran reissun aikana. Tukiverkostolta varmistettiin että todellisessa hätätilanteessa on piikki auki.

Mahdolliset hätätilanteet käytiin yhdessä läpi: kissojen mahdollinen sairastuminen ja hoito, tai isovanhempien hätätilanteet.
Annettiin yhdelle lupa viettää pitkä ilta kavereiden kanssa ja toiselle lupa nukkua äidin ja isän sängyssä, varmistettiin että muut tietävät sen.

Hätävarjelun liioitteluna viinikaappi lukittiin. 


2. Tukiverkosto
Olemme äärettömän onnekkaita, sillä meillä on vahva tukiverkosto lähellämme: lasten isovanhemmat ovat aivan tallella ja lisäksi läheltä löytyy yksi nuorekas täti (+koira).
Viime vuosina tosin lähes kaikki perhematkamme ovat johtaneet siihen, että joku tukiverkostostamme on ollut sairaanhoidon tarpeessa, parhaimmillaan potilaita on ollut useampia. Emme siis suhtautuneet matkan toteutumiseen mitenkään itsestäänselvyytenä. 

Tukiverkostolaisten kanssa käytiin läpi mitä lupia, oikeuksia ja velvoitteita nuorisolla on ja varmistettiin että tukiverkosto on halukas ja pystyvä huolehtimaan keskenkasvuisista.
Yhdellä teineistä oli poikkeuksellisen kiireinen harrastusviikko; hänen liikkumisensa varmistettiin ekstrahyvin ja täsmällisesti.
Nuorisoa muistutettiin, että aina voi ja kannattaa kysyä neuvoa tai apua - ja vinkattiin, kuka isovanhemmista, vaiko täti, on pätevin ottamaan kantaan mihinkin murheeseen. nuorilla itsellään oli tämän osalta melko vahvoja mielipiteitä. 

Tukiverkostomme huolehti  minuuttiaikataulutetun harrastuskuljetuksen, johon sisältyi yhden esityksen päättyminen, vesitaksi ja seuraavan esityksen alkaminen - jopa niin, että nuori oli oikeassa paikassa etuajassa; siis äärettömän hyvin (kiitos mofa ja murri!)

Tukiverkosto laajeni perheyksikön ulkopuolellekin, kun kiipelin valmentaja lupasi puhelimessa: mä pistän sen treenaamaan kun sillä on tylsä ja ruokin kun on nälkä (kiitos H!)






3. Wifi
Kun aloimme varata matkaa, oli ensimmäinen edellytys että hotellissamme on kattava wifi.
Matkakohde ja hotellimme olivat hyvin wifi-varusteltuja, ainoastaan hotellihuoneessa wifin toiminta oli hitaanpuoleista. Iltojen iloksi suunnitellut näköpuhelut jäivät toteuttamatta.
Olimme päivittäin useaan otteeseen yhteydessä nuorisoon.


4. Luottamus
On itse asiassa aivan ykkösasia teinien yksinjättämislistauksessa.
Luotan teineihin.
Ja luotan siihen, että ne noudattavat sovittuja.


tämä viesti tupsahti puhelimeen kun laskeuduimme Hesaan
aloin kyynelehtiä


Tunnen teinini ja tiedän että niihin voi luottaa.




*

Annoin niille yhden semisti syvällisen perhe- ja parisuhdeneuvon:
Kotitöistä ei kannata riidellä, ne on kumminkin pakko hoitaa. Tehkää sopimus kuka hoitaa mitäkin. Jos esim. tiskikone tuntuu ällöltä, voi sanoa että haluaa hoitaa jonkun muun homman. Hommat on hoidettava ajallaan ja mukisematta, ilman että siitä täytyy huomauttaa. Ei kannata käydä kauppaa, ei mene koskaan tasan.

Ne olivat pitäneet keskenään PRH-kokuksen ja jakaneet kotihommelit kun olimme lähteneet.

Käytännössä luulen, että Isoveli pyöritti koko paletin, tytöillä oli niin paljon omaa muuta menoa.
Koko viikkoon mahtui yksi ainoa kriizinpoikanen, ja sekin johtui pikemminkin väsymyksestä ja stressistä kuin todellisesta kriiziytymisestä.
Siitä selvittiin nukkumalla yön yli.

Iltaisin tuli ihania kuvia kun ne makasivat pitkin ja katsoivat yhdessä LOTRia.


keskiviikko 16. elokuuta 2017

Epäblogosfäärinen

Menin viime sunnutaina illansuussa venkuraposeeraukseen peilin eteen noin ihan vain vertailun vuoksi ja muistuttaakseni, miksi ei kannata ihan kaikkia blogeja käydä lukemassa ja myös siksi miksi ei kannata julkaista kuvia itsestään missään

Ylhäältä alas:

tukka pörheä (ulkona oli satanut ensin pientä tihkua ja sitten paljon sadetta)

kynsien alla taikinaa (2xleivänleivonta)

käsissä ja myös kynsien alla ketjuöljyn jämät (grr, pyörästä lähtivät ketjut ylämäessä)

paidanselkä hikinen (ketjunkorjausurakka sadepuvussa, vrt. myös hiukset)

varpaat märät (ketjunkorjausurakka, tossut kastuivat läpi)

säärissä hiusväriä (teinin itsetunnonkohottamishiusvärjäysurakka illansuussa; en sentään yrittänyt värjätä säärikarvoja)



En sitten viitsinyt ottaa kuvaa itsestäni.

Natisin epäblogosfääristä kohtaloani Lehtorille.
ei ihme, että mulla on kehno itsetunto kun mä vertaan itseäni semmoisiin viileisiin vaaleisiin hillittyihin ja hallittuihin kauniisiin naisiin, joilla on helyjä ranteissa ja kauniit kädet ja valivalivalivali
"Sulla on tommoset kädet koska sä teet asioita"

niinpä kai sitten

Vaikka kyllä siltikin olisi kivampaa olla helähteleväis-kuohkeatukkais-viileänvaalea-eteerishymyinen blogipersoona eikä lainkaan taikinais-ketjuöljyis-hiusvärillispörheä epäblogosfääripersoona.

höh.

tiistai 15. elokuuta 2017

Testissä: säästöidea

Olette varmaan kukaties huomanneet, että pohdin taloudellisia asioita alvariinsa, tai ainakin melko säännöllisesti.

Kerran silmittelin pinterestiä, vaikka olen vähän nihkeä pinterestin käyttäjä.
Siellä pinterestissä oli säästöidea eli rahanpiilottamisvinkki, jota harmi kyllä en älynnyt silloin heti pinnata ja nyt en sitten millään hakusanalla löydä sitä enää, vaan kaikkia muita vinkkejä kyllä.

Ihan hauska on se vinkki, jossa viikolla 1 laitetaan purkkiin tai tilille 1€ ja viikolla 2 2€ ja niin edespäin kumulatiivisesti, kunnes purkissa on aimo kasallus rahaa, jos vain olisi laittaa siihen purkkiin aimo kasallus rahaa.

Tämä säästövinkki, jonka unohdin pinnata, oli sopivampi ihmiselle, jolla ei ole välttämättä ihan niin paljoa löysää jatkuvasti.

Tilintasaussäästövinkki

Tilintasausta voi toteuttaa päivä-, viikko- tai kuukausitasolla.
Idea on se, että käyttötilillä ja /tai kukkarossa olevat varannot tasataan lähimpään tasaan 5/0 -loppuiseen summaan; tämänkin voi valita omaan rahankäyttöön sopivimmaksi.
Tarvitset käyttötilin rinnalle jemmatilin ja kukkarossa olevien varantojen rinnalle säästöpossun, rahapurkin tai sivukukkaron.

Päätöksestäsi riippuen siirrät sivuun enimmillään joko 9,99€ tai 4,99€.
Tai voit siirtää sivuun vain sentit; tasata tilin lähimpään euroon, vaikka joka päivä.
Tai voit tasata tilin vain kerran kuukaudessa; vaikkapa juuri ennen rahapäivää johonkin sopivaan tasasummaan. Nollille jos olet tosi rohkea minä en ole.

Päätin, että tasaan kerran viikossa lähimpään 5-euroon ja katson kuinka käy.
Tasauspäiväksi valitsin maanantain, koska silloin näkyvät viikonlopun menot tilillä ja kukkarossa.

Ensimmäinen tasaus 7.8. - siirto jemmatilille 3,27€
Toinen tasaus 14.8. - siirto jemmatilille 3,76€


*
lähdetkö mukaan tasaamaan tilejä?




maanantai 14. elokuuta 2017

lettupannuangst

Miten grrrr:n vaikeaa voi olla löytää neljän-viiden pyöreän pikkuletun pannua, joka maksaa kohtalaisesti (eli vähän) ja sopii induktioliedelle,

kysyn vaan, häh?


Ei.
En halua kuutta sydänlettua.
En halua sydänlettuja ylipäätään.
Ei.
En halua maksaa viittäkymppiä.
Ja kyllä, induktioliedelle.

Haluan aamumunakasoption, ja semmoisia en millään jättiläispannulla halua paistella.


grr.
grr.
ja vielä kerran grr.


sunnuntai 13. elokuuta 2017

kesän lopuilla

Kai kesän voi jo julistaa päättyneeksi, kun nuoriso alkuviikosta siirtyy kouluihinsa ja elämä palautuu arkeen?

Tämä on ollut kummallinen kesäkausi. 
Olin lomalla sen, mitä työssäkäyvä rahvas noin yleisesti ottaen on: neljä viikkoa.
Tuon neljän viikon aikana koko perheemme oli yhdessä, kotona ja vapaalla kolme päivää. Aika hyvin, kun ottaa huomioon, että kellään nuorista ei ollut kesätyötä sanan varsinaisessa merkityksessä ja hraLehtorilla on lehtoreiden loma.

Ihmekös tuo, ettemme perheen kesken saaneet oikein mitään suurempaa yhteistä aikaan. 
Taloudessa oli jatkuvasti joku, jolla ei ollut mitään tekemistä ja sen vastapainoksi joku, joka halusi vain toipua siitä, mitä oli ollut viime päivät tekemässä.
Vähän haljua.
Mutta toisaalta myös, jotenkin niin oikeaa. Näin sen kuuluu mennä, haljuudestaan huolimatta, nuorison pitää levittää elämänsä kotipesän ulkopuolelle.

tämä ankkuri löytyy Kotkasta
meidän mentaalinen ankkuri on kotisohvassa

Lomani parhaaksi kokoperhehetkeksi jäi kahdenkeskistä matkaamme edeltänyt ilta.
Nuorimmainen tuli heijastamaan telkkarin kautta jotain juutuubin kiipeilykisaohjelmaa ja pikkuhiljaa siihen kerääntyi koko seurue. Sekin, jonka mielestä kiipeilystä puhutaan noin yleisesti ottaen perheessämme aivan liikaa. 
Siinä makasimme ja kannustimme kiipeilijöitä, paitsi se yksi jonka mielestä koko laji on älytön ja siinä kisaaminen myös. 



Sen verran niissä on vieläkin pientä jäljellä, että koulutavaroita on pitänyt hankkia.
Suurin kriizi meinasi puhjeta yläkoululaisen puuvärikynistä. 
Onneksi visiteerattiin kummitätinsä luona; voin lämpimästi suositella kotkalaista Rajamarketia kaikenmoisen sälän ja roippeen, erityisesti puuvärikynien hankintapaikkana.
Onhan siinä tiettyä glooriaa kun voi sanoa, että mulla on puuvärikynätoimittaja tuolla Kotkassa. Että sieltä kannattaa niitä hommia.

lauantai 12. elokuuta 2017

Ihmiskunnan Suuret Keksinnöt 2.

Muistatte varmaan Ihmiskunnan Suuret Keksinnöt?

Komiteetille tuli lukuisia erittäin merkittäviä ehdotuksia lisättäväksi Ihmiskunnan Suurten Keksintöjen listalle.
Komiteetti kokontui yhtenä yönä kun uni ei tullut silmään pohdiskelemaan näiden ehdotusten oikeutusta päästä listalle, ja kas!

Tässäpä tarkoin pohdittu ja täydennetty Ihmiskunnan Suurten Keksintöjen Lista

1-4; leipä, pehvanlämmitin, frappe ja vartalonkuorinta säilyttävät edelleen vankkumattomat asemansa Ihmiskunnan Suurten Keksintöjen listalla.

5. pyykinpesukone. Tiskikonetta ei huolita, koska tiskaamaan pystyy ilman konettakin. pyykkääminen on paljon työläämpää ja tyhmempää, ja sitä paitsi suomalaisilla on hieno astiankuivatuskaappikeksintö.

6. jääkaappi-pakastin on ehkä vähän turhan itsestäänselvä valinta listalle, mutta hyväksyttäköön kuitenkin koska nykymaailman tietämys on siunannut meitä oivallisilla näkemyksillä kylmäketjuista ja ruokamyrkytyksistä ja muista kurjuuksista jotka vaanivat ihmistä.

7. pakastecroissantit, maustetut pähkinät ja muu valmisruoka hyväksytään listalle varauksin. Kannatan lämpimästi kaikkia puoli- ja täysvalmiita sapuskoita, mutta ovatko ne sellaisia elähdyttäviä keksintöjä, joiden keksijän jalkojen juureen tekee mieli langeta ja suudella hänen hikisiä keksijänvarpaitaan? En ole aivan varma.

8. suklaa ja kaakao. Näiden puuttuminen alkuperäiseltä listaukselta on merkki komiteetin työskentelyn huolimattomuudesta. Suklaan pehmeänrasvainen ja makoisa koostumus, itse asiassa kaakaopavun reitti puusta aistilliseen tummaan suklaaseen on selvästi lähes leivän veroinen suurkeksintö.

9. lukot ovissa (erityisesti vessan). Tarkemmin ajatellen itse asiassa oven pitäisi olla listalla. Lukko ovessa on jo silkkaa hienostelua. Korjaamme siis listalle oven (sis.lukko)

10. päänsärkylääke hyväksytään varauksin, koska se on luultavasti saanut jo jotain muita palkintoja.


varasijoille kilvoittelussa jäävät toistaiseksi korvatulpat, jalkapallo, tennarit, blogit. Ihan vain pedagogisista syistä, koska heti ei kuulu kaiken päästä listalle, vaan pitää pohtia perusteluita tarkemmin.

Kunniamaininnan ansaitsee ilman muuta kirjastolaitos, mutta se nyt varmaan on palkittu jossain muussakin instanssissa. Toivottavasti ainakin on.

.

perjantai 11. elokuuta 2017

viikonloppuhääryli

Viime viikonloppuna satoi. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Olin ihan plääh, koska ei muka ollut mitään tekemistä.

Lähtökohtaisesti olen nimittäin sitä mieltä, ettei viikonloppuisin kuuluisi oikeastaan tehdä mitään, eikä ainakaan mitään rasittavaa ja kodinhoidollista, eikä varsinkaan sunnuntaisin.
Huomasin että ajatusmallissani on paljonkin korjaamisen varaa.

Viime viikonloppuna

- tein ruokaa, myös pakastimeen (osaan kohtalaisesti, tuli tarmokas olo)

- vaihdoin lakanat (osaan mainiosti, arkiyleellisyys)

- kävin lenkillä (osaan huonosti, oli siedettävää ja tuli reipas ja ryhdikäs olo)

- leivoin pullaa (osaan välttävästi, tuoksui ihanalta)

- opettelin varmistamaan yläköyttä (osaan huonosti, lapsi pysyi hengissä, hikoilin, oli voitokas olo)

- piirtelin ja värittelin (osaan surkeasti, tuntui mukavalta ja ihanan luovalta)

- leivoin leipää (osaan aika hyvin, tuli tarmokas olo)

- vaihdoin kissanhiekat (osaan mainiosti, inhoan koko puuhaa, tuli reipas olo)

- kissanhiekan jälkeen pesaisin kylppärin lattian (osaan mainiosti, inhoan koko puuhaa varsinkin kissanhiekkaepisodien jälkeen. en tykkää siitä kun varpaat kastuvat ja muu kroppa ei)

- luin (osaan todella mainiosti, kirjat olivat vähän plääh)

- suunnittelin ensi viikon kodon ja työn (osaan vaihtelevasti, tuli tarmokas, innokas ja reipas olo)

- varasin juna- ja bussiliput tulevan viikonlopun retkelle (osaan mainiosti, tuli viikonloppuaodottavainen olo)

- lönötin sohvassa juttelemassa teinien kanssa (osaan vaihtelevasti, en suututtanut ketään, nauratti)

- leivoin mustikkapiirakan (osaan mainiosti, tuli nautiskelevainen olo)

- paritin puoli korillista eksyneitä sukkia (osaan mainiosti, tuli organisoitunut olo kunnes kissa meni sukkakoriin istumaan ja luuli että kyseessä on kiva leikki)

- en jaksanut etsiä viinikaapin avainta, kun kaappi lukittiin hätävarjelun liiotteluna lomamatkamme ajaksi. (osaan mainiosti olla etsimättä, tuli ihan tavallinen olo)

- kävin yhden teinin kanssa vaateostoksilla (osaan jotenkuten, väsyn, tuli hyvä olo kun saatiin homma pois alta)

- organisoin nuorison tekemään perusperjantaisiivon (osaan hienosti, tuli kiva olo kun oli siistimpää. hauskinta oli, kun yhden nuoren kaveri tuli kylään ja se seurasi imurointipuuhia ihan vierestä. Kysyin siltä, että oletko sinä laadunvalvoja, se vastasi että joo, ja tämä jälki ei menis meillä kotona läpi. Minä mietin itsekseni että pääasia kun nuoriso tekee vastaanpanematta, kyllä siihen jälkeen ehtii puuttua myöhemminkin)




Kannattaisikohan tarkentaa ajattelumallejaan ja puuhastella pitkin viikonloppua kaikenmoista pientä?
Oli niin tarmokasta ja reipasta melkein koko viikonlopun.

Melkein odotan tulevaa viikonloppua että pääsisi taas tarmokkaana hääräilemään.
Paitsi että nyt kyllä matkailen Kotkaan kyläilemään.

Millaisia juttuja sinä tykkäät hääräillä viikonloppuisin? Mitä jätät mieluummin arki-iltoihin?


*
elokuun postaus päivässä -tavoitepostaus

torstai 10. elokuuta 2017

Mainio sienilisuke

Sienet eivät pääsääntöisesti kuulu ruokavaliooni *puist*.
Sienet kuitenkin maistuvat herra lehtorille, joten uhraudun ajoittain tekemään sienilisukkeen ja kerran vuodessa ostetaan torilta kanttarellejä kastiketta varten.

Keksin ihan vahingossa Mainion sienilisukkeen, kun lehtori kantoi kaupasta kotiin herkkusieniä.


5 kaupan isoa herkkusientä
1 iso sipuli
jämät keltaisesta paprikasta
jämät kesäkurpitsasta
jämät maustamattomasta tuorejuustosta


Paloitellaan kaikki sienet ja kasvikset mukavankokoisiksi kuutioiksi tai kappaleiksi.
Isketään ne pannulle ja paistellaan tai kuullotetaan, tai mitä se nyt ikinä onkaan: käännellään lempeässä lämpötilassa kunnes näyttää hyvältä. Lisätään tuorejuuston jämät ja maustetaan koko höskä suolalla ja jonkinmoisella pippuriseoksella.

Kyllä oli mainiota perunan kyljessä.



*

elokuun postaus päivässä -tavoitepostaus


keskiviikko 9. elokuuta 2017

taloudellishallinnallisideoita

Viime viikolla laatujulkaisu antoi taas kerran säästövinkkejä, ja koska en vain millään opi, minkätasoisia pätevät säästövinkit ovat, menin ja klikkasin.
Grr, grr ja vielä kerran grr.

1. kilpailuta
2. maksa ajoissa, ettei tule muistutusmaksuja
3. avaa säästötili
4. tee kauppalista
5. myy kirpparilla
6. valmista illallinen ja vuokraa elokuva

1. done
2. aina
3. kaksikin, mutta mistäs sinne rahat ilmestyvät?
4. aina; mutta toimiiko lista, jos siinä lukee että kaviaaria, shamppanjaa ja marmoroitua tluupiffiä?
5. en viitsi
6. juu ihan päivittäin, ja eikös vuokraamisesta aiheudu rahanmenoa.

Ihan oikeasti hei.
Tässä ei ole yhdenyhtä todellista säästövinkkiä - ne ovat taloudenhallintaa, menojen pienentämistä.

Minun nähdäkseni säästäminenon sitä, että on ylimääräistä finanssia jota voi lykätä säästöön, ja jonka voi sitten joskus käyttää johonkin hauskaan.
Tai tarpeelliseen.
Mieluummin hauskaan kumminkin.

Miten taloushallitaan silloin, jos on jo kilpailutettu, jos tehdään itse kotona eväät, kaffet ja illalliset, luetaan lehdet kirjastossa ja lainataan kirjat sieltä, jos valitaan kaupan halpamerkkejä ja suunnitellaan taloutta?
Mistä revitään se säästöön menevä summa?

Aina nimittäin ei ole kyse huonosta taloudenhallinnasta, vaan vaikkapa siitä, että elämäntilanteet muuttuvat, lapset kasvavat ja sen myötä kulut myös.
Olemassaoleva raha voi ihan hyvin riittää elämiseen, mutta säästöön ei ehkä jää mitään.
Tai olemassaoleva raha, joka aiemmin on ollut hyvinkin riittoisaa, hupeneekin äkkiä nopeammin.

Tämänhetkisessä elämässäni vallitsee vahva  taloudenhallinta,  etsin edukkaita hankintoja, harjoitan ostamattajättämistä, hankintojen lykkäämistä tai ajoittamista; varsinkin nykyisellään kun taloutemme tulot koostuvat puolestatoista keskitulosta ja menot neljästä aikuisesta+yhdestä teinistä.

Säästämisideoita - sen lisäksi että eväät, kirjasto, kaupan merkit, kilpailutus ja illallinen kotona

Minulta menee pankkisedän käskystä ja ohjelmoimana tietty summa palkasta suoraan vanhuudenvara-rahastoon, ja toinen summa saman pankkisedän vähän älytettyä minua sivutilille, jonka olemassaolon yritän unohtaa.
Siinä on se, miten ihan oikeasti säästän.
Näkkärirahoja.
Ehkä - jos elän oikein säästeliäästi - voin ehkä vanhana humputella muutaman kuukauden (n=3) etelän lämmössä.



kuvassa näkyvä raha liittyy juttuun
tiukalla taloudenhallinnalla mahdollisti kuvassa näkyvän ilon



Palkkapäivänä yritän lykätä jemmatilille jonkinmoisen summan ja toivon ettei siihen tarvitsisi kajota.
Jemmatilille lykättyä rahaa käyttää harkitummin, koska siihen ei ole korttia, vaan täytyy mennä verkkopankkiin siirtelemään rahoja.
Kun käyttötilillä on vähemmän rahaa, siihen pienempään summaan suhtautuu kunnioittavammin.

Aika usein täytyy jossain vaiheessa turvautua jemmaan. Jemmasumma ei järin kasva, mutta ei onneksi ihan hirveästi pienekään.
Jemmatilille siirrän aina lomarahat ja veronpalautukset. Ne käytetään kesällä ja jouluna, yritän saada jotain jäämään niistäkin aina säästöön.

Jemmatilille kilahtaa pankin ohjelmoinnin ansiosta myös joku killinki jokaisesta pankkikortilla tehdystä ostoksesta. Parikymppiä kertyy siitäkin kuukaudessa.

Palkkapäivänä - tai niillä main - nostan myös käteissumman kukkaroon. Sitäkin yritän varjella viimeiseen asti. Taas kerran: kun käyttötilillä on vähemmän rahaa, siihen suhtautuu kunnoittavammin. Ja on mukava yllätys löytää kukkarosta vararaha hätävaratilannepäivänä.

Ostosten keskittämisellä saa vielä toistaiseksi bonuksia. Bonusrahat menevät kauppaketjun kortille ja tilille. Niitä käytetään joulu- ja pääsiäisruokiin. Muulloin niihin ei kajota.

Vältän viimeiseen asti luotolle ostamista ja luotolla maksamista, ja hirmu usein luottoon turvauduttuani maksan summan pois heti sillä rahalla, jonka olin yrittänyt lykätä jemmaan.

Yritän maksaa kaikki laskut heti, sillä tavalla näen koko ajan todelliset käyttövarani.


Puuttuuko listasta mielestäsi jotain olennaisen tärkeää?
Mitkä ovat omat keinosi piilottaa rahaa?



*

elokuun postaus päivässä -tavoitepostaus





tiistai 8. elokuuta 2017

Ystävällismielisiä ohjeita ja vinkkejä pyöräilijöille ja muille

Kotikaupungissani pyöräilykulttuuri on nouseva trendi.
Vähän on kaupungissa hakusessa sekä kulttuuri että trendi, niinpä kokosin ystävällismielisiä ohjeita ja vinkkejä kanssakulkijoille.


1. Oikea reuna!
Rakkaat kanssakulkijat, sekä jalan että pyörin: käyttäkää tien oikeaa reunaa.
Älkää seilatko reunasta toiseen.
Älkää vallatko koko tietä.
Opettakaa myös keskenkasvuisille.
Ei yli kolmea holtitonta mummoa riviin.
Jokirannassa valitkaa selkeästi jompi kumpi reuna: joko katselette veneitä tai sitten ette.
Menkää edellä kulkevien perässä, niin että pystyy turvallisesti ohittamaan.
Jokiranta on meidän yhteinen olohuone, siellä on kiva kulkea kaikin tavoin, mutta kuljetaan jotenkin mallikkaasti.

2. Peräkkäin; ei rinnakkain!
Kapeilla väylillä, ruuhka-aikoina ja aina silloin kun joku tulee vastaan: vain yksi pyörä.
Kävelijöitä voi mennä kaksi rinnakkain, jos kulkevat lähempänä tien reunaa kuin keskiosaa.
Rinnakkain saavat pyöräillä vain henkilöt, jotka opastavat pieniä henkilöitä pyöräilyssä. Ja silloin niin, että se pienempi henkilö on suojan puolella, aikuisen ja reunan välissä.

Saa juoruilla pyöräillessä, mutta pitää väistää ja tehdä tilaa muille aina kun tulee muita vastaan tai ohi. Aivan oikein, juuri te jotka olette menossa viettämään iloista iltaa jokilaivoille. Tai muuten vain pohditte syntyjä syviä: kun tulee vastaantulijoita, ulompi kiihdyttää, sisempi hidastaa ja olette hetken peräkkäin. Ei ole maailmanloppu. Ei katoa kaveri. Pysyy väleissä vaikka juttu hetkeksi katkeaisikin.
Minä vastaantulijana väistän vähän, mutta en väistä kadulle, penkkaan, ruohikolle enkä vieressä kulkevalle jalkakäytävälle.

Kävelevät lapset suojan puolelle, varsinkin vilkkailla väylillä.
Hidastan puistoissa, kiinni olevien koirien kohdalla ja aina kun näen rattaat.
Tehkää tekin ohittaminen helpoksi.

3. Suuntamerkki!
Kiltit rakkaat kanssapyöräilijät, opetelkaa ajamaan semmoisella tavalla yhdellä kädellä, että voitte huoleti näyttää suuntamerkkiä. (tai hankkikaa kulkuneuvoonne apupyörät)
Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, mihin juuri sinä olet menossa. Mutta väistän ja varon heti kun tiedän, ettet mene samaan suuntaan.

4. Jos pyöräilijä kilauttaa kelloa sinulle jalankulkija, se tarkoittaa että täältä tullaan, huomaathan sen.
Ei tarvitse irvistellä eikä näyttää käsimerkkejä, koska olisit ihan yhtä loukkaantunut, jos pyöräilijä menisi ohi kilauttamatta ja pelästyisit.

5. Autoilija: anna selvä merkki aikomuksistasi.
Jos annat tietä (varsinkin silloin kun sinulla olisi etuajo-oikeus) niin pysää sitten kunnolla, äläkä hivuttele puolivauhtia.

6. Koirat reunan puolelle, varsinkin vilkkailla väylillä.
Ja sinä raivoisan pitbullin omistaja, niin juuri sinä, jonka koira syöksyi hampaat hai-irvessä kohti eturengastani ja räyhäsi niin että tärykalvo meinasi haljeta - se väylä jolla kuljimme, on pihakatu. Siinä saa pyöräillä. Opettele hallitsemaan koiraasi. Tai vielä mieluummin, älä tuo sitä keskustan vilkkaimmalle pyöräväylälle töistäpaluuaikaan. Ja jos tuot, niin pidä lieka lyhyenä. Muuten sen elukan elinkaari käy kovin lyhyeksi, oli meinaan semmoista menoa se, hampaat hipoivat säärtäni.

7. Luuri laukkuun!
Sinä mäntti nuori, joka vedit siksakkia tien laidasta toiseen, kuuntelit musiikkia, huutelit kaverillesi ja pelasit kännykällä jotain samaan aikaan, on turha irvistellä ja näyttää käsimerkkejä. En väistä puskaan, en ruohikolle, enkä autotielle.
Luuri laukkuun myös sinä, joka ylämäessä päätit ruveta valitsemaan soittolistalta sopivaa tsemppausbiisiä: sinäkin siksakkasit holtittomasti edestakaisin.

8. Fillarit pois jalkakäytäviltä!
Te kaupunki-infran suunnitelijat: maalatkaa ihan ensin jokirantaan selvät pyöräilykaistat, tai edes länsipuolelle, se on pahempi. Tai antakaa maalia vaikka minulle, voin käydä sutimassa vapaa-ajalla kaistat.
Ja kun olette maalanneet jokirannan, sitten tehkää ajoväylille selvästi erottuvia pyöräkaistoja molempiin suuntiin keskustassa; pitkittäin ja poikittain.
Ei semmoisia ääliömäisiä ratkaisuja niin kuin Wikken kohdalla, kaista ei-mistään ei-mihinkään, yhden kadunvälin verran.
Ja pyöräilijät: noudattakaa niitä. Jokaikistä kaistaa ja pyöräväylää. Myös sitä ääliömäistä wikken kohdalla.
Kenenkään aikuisen ei pitäisi pyöräillä jalkakäytävällä. Jos ei uskalla pyöräillä kadulla (minä en uskalla, paitsi tosi hiljaisella), pitää etsiä toinen reitti tai taluttaa. Sillä jos me pyöräilijät emme kunnioita muuta liikennettä, ei muidenkaan tarvitse kunnoittaa meitä. Minä jotenkin toivoisin että minua kunnioitettaisiin, niin että yritän olla reilu liikkuja itsekin.

9. Jalankulkijat pois fillariväyliltä!
Kunnioittakaa niitä vähiä selvästi merkittyjä pyöräkaistoja joita kaupunkiimme on ilmestynyt. Pysykää pois niiltä. Erityisesti Kirkkosillan molemmin puolin; siinä on paljon liikennettä, moneen suuntaan, hankalia käännöksiä ja aika kovat vauhdit.
Älkää tööttöilkö pyöräväylillä yhtään, älkääkä ainakaan missään leveässä mummorintamamuodostelmassa. Ei edes siinä wikken edessä kulkevalla ääliömäisellä kaistalla. (siihen meinaan valitettavasti syyllistyä aika usein itse)

10. Henkilökohtainen statement tilan puolesta:
Arvostaisin sitä että töihin lähtiessäni ja kotiintullessani saisin pyöräni pyörävarastoon vaivattomasti, ilman että täytyy joka halvatun päivä raivata koko varastoa.
Vink-vink sinä kämäisen sinisen fillarin omistaja; olen tämän kesän aikana raivannut juuri sinun pyörällesi passelin paikan ainakin viiteentoista kertaan, käytä sitä, äläkä heitä pyörääsi kellarin ovesta sisään keskelle lattiaa, sinulla ei taatusti ole niin kiire. Sinun pyöräsi paikka on ovesta sisääntullessa oikealla, suunnilleen rivin keskellä, kermanvärisen korillisen pyörän ja punaisen maastopyörän välissä. ja muuten, sinun kumit ovat aivan slicksit, vaihda ne heti, olet riski itsellesi.

Keskustassakin arvostan hyvää pyöräparkkia. Paras on kirjaston sisäpihalla, ja toiseksi paras kirjaston lukusalin edessä Linnankadulla. Lisää vastaavia, niiden pyöräilyreittien varsille, joita olisi korkea aika ryhtyä maalaamaan nyt heti.
Olisi mukavaa jos pyöräparkeista ja -kellareista saataisiin hylkiöpyörät pois ja tilaa oikeasti käytössä oleville kulkuneuvoille.
Ja ihan tosi mukavaa olisi, jos saisin pyörän luotettavaan parkkiin myös työpäivän ajaksi.


ps. te, jotka tönitte tai lyötte pyöräilijöitä, aiheutatte liikenneturvallisuusriskin.


ps2. Paikallinen etujärjestö Turpo tekee hyvää valistustyötä.
Kiitos heille.

maanantai 7. elokuuta 2017

Ihmiskunnan Suuret Keksinnöt

Tiedättehän maailmanperintöluettelon?
Sillä listalla on kulttuurisesti tai luonnonperinnöllisesti merkittäviä kohteita, joiden varjeleminen ja vaaliminen ylläpitää ihmiskunnan moraalista selkärankaa ja ylpeyttä sen kulttuuri- ja luonnonperimästä.

Minun mielestäni pitäsi myös laatia lista Ihmiskunnan Suurista Keksinnöistä.
Aivan ehdottomasti pitäisi.
Ja koska olen sitä mieltä, nimeän itseni Ihmiskunnan Suuri Keksintö -komiteetiksi (Comitet le du el les Grandes Inventiones de la pour Humanité), sen puheenjohtajaksi, ja arviointiraadiksi ja jäsenvärvääjäksi myös nimeän itseni.
tämä on lievästi diktatuurinen organisaatio näin alkuvaiheessaan, voi kyllä anoa jäsenyyttä jos kiinnostaa. CV:n kera, mieluusti, että mitenniin olisit pätevä arvioimaan keksintöjä.

Ihmiskunnan Suuret Keksinnöt komiteetin (Comitet le du el les Grandes Inventiones de la pour Humanité)-listalle otetaan semmoisia arkisia juttuja, joiden ansiosta arkielämä on paljon-paljon miellyttävämpää.
Ihmiskunnan Suuret Keksinnöt ilahduttavat erityisesti ihan tavallista keksiäkäistä ihmistä sen jokapäiväisessä arjessa ja joskus muulloinkin. Ja voivat ne tietysti ilahduttaa ketä vain, mutta aloitetaan maamme tärkeimmästä voimavarasta kumminkin.

Jokaista listalle pääsevää Suurta Keksintöä ja sen listallaolo-oikeutusta on komiteetissa (Comitet le du el les Grandes Inventiones de la pour Humanité) pohdittu hartaasti ja monelta kantilta.
Sen jutun pitää olla keksintö semmoisella tavalla, että esim. vesi ei voi olla keksintö, koska se vain on ja sitä tulee taivaalta aina lisää eikä sitä ole keksitty, mutta ehkä joku akvaario voisi olla, koska joku on keksinyt että vesi lasilaatikossa on jännä elementti. (ei kumminkaan ole, tämä on esimerkki)

kuvan kukkasilla ei ole keksintöjen kanssa mitään tekemistä


Ihmiskunnan Suuret Keksinnöt -lista

1. leipä
Se esiäiti, joka on keksinyt leivän on nero, kunniakeksijä ja paras ihminen koko maailmassa.
Ajatelkaa mikä prosessi, että joku osaa keksiä miten vatsanväänteitä aiheuttavasta raa-asta viljasta voidaan kehitellä puurot ja erityisesti leivät.
Minun mielestäni ei ole konsti eikä mikään keksiä lihan paistamista, mutta leivän koko valmistusprosessi kyllä, ja aivan erityisesti kunniamaininnan ansaitsevat kohotusmenetelmät.

2. pehvanlämmitin autossa
mikään ei tee ihmistä niin onnelliseksi kuin toimiva pehvanlämmitin.
Haaveilen että saisin semmoisen työtuoliinikin. Kun ihmisen pikkupylleröinen on lämpöinen, on kokko sielu paremmalla mielellä. Voi olla että tämän on keksinyt joku mies, mutta loistava keksintö silti.

3. frappe hellepäivänä
voiko parempaa hellepäivän juomaa ollakaan?
Ei turvota niin kuin limu tai olut, ei mene kovin pahasti päähän niin kuin viini, ei juokse ihmisestä läpi niin kuin vesi hellepäivänä, vaan jäähdyttää, virkistää ja elähdyttää.
Kuka on voinut olla niin nero, että on huomannut kylmän kahvin mahdollisuudet?

4. vartalonkuorintapesuaine
Kaikkein paras olo ihmiselle tulee jonkun pienen liikuntasuorituksen jälkeen kuumassa suihkussa vartalonkuorinnan jäljiltä.
Harmittaa ihan vietävästi kun olen unohtanut sen parhaan kuorinta-aineen nimen ja merkin ja joudun ostelemaan summanmutkikassa kaikenmoisia toisaikaisia kuorijoita.



Nyt on teidän vuoronne, arvoisat komiteettiin (Comitet le du el les Grandes Inventiones de la pour Humanité) sankoin joukoin pyrkivät ihmiskunnan jäsenet; mitä pitäsi ottaa Ihmiskunnan Suurten Keksintöjen listalle, ja miksi?

Ei sitten oteta semmoisia itsestäänselvyyksiä, joille on jo myönnetty noobeli tai muu kunnianosoitus.



**
elokuun postaus päivässä -tavoitepostaus

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Virkistävä kesäjuoma

Frappe eli jääkahvi

2 rkl pikakahvijauhetta
1 rkl sokeria
1 dl mahdollisimman kylmää vettä

Surautetaan sauvasekoittimella yhteen.

Kaadetaan korkeaan lasiin.

Lisätään kylmää maitoa ja halutessa jääkuutioita (ja pilli! ja pieni jäätelöpallo jos on sunnuntai)

Nautitaan hyvässä seurassa.



Parasta hellepäivänä, sopii toki juotavaksi aina kun kaukokaipuu iskee.

Mikä on sinun kaukokaipuuseen sopiva suosikkijuomasi? Mitä nautit kaipaat kauas pois?


elokuun postaus päivässä -tavoitepostaus


lauantai 5. elokuuta 2017

Managerit

Nuorimmaiselta tuli viesti kesken lomareissumme:

kun tuut kotiin, meidän pitää puhua siitä Fontsun reissusta.

Keskimmäiseltä tuli viesti heti lomareissumme perään:

mä lähden ens kesänä tanssimaan Portugaliin.


Lehtori ehti varata Portugalin ekana.
Yritin suostutella sitä kiipeilyurheilemaan Ranskaan, koska siellä se voisi pyöräillä ympyrää patonki kainalossa ja baskeri päässä.
Se on kuulemma sittenkin enempi minun hommiani.

Nyt me - lomamatkailun huumannuttamina - pelaamme kivi-paperi-sakset että kummasta tulee kiipeilyurheilumanageri ja kummasta kansantanssiurheilumanageri.
Jee.


Nuorison mielestä voimme ihan hyvin pysytellä kotinurkissa syömässä kaurapuuroa





elokuun postaus päivässä -tavoitepostaus

perjantai 4. elokuuta 2017

matkamuisteluksia

Korfun vanhakaupunki on pittoreski paikka: silmä poimii nähtävää ja kamera kuvattavaa.

Paljon oli sellaistakin, mitä en ehtinyt tai kyennyt kuvaamaan:

Vanhassa kaupungissa partioi kolme polkupyöräpoliisia, kaksi shortsiasuista nuorta herrapoliisia ja yksi poliisineiti.
Eräänä aamuna toinen herroista ja neiti olivat antamassa varoituksia, kehoituksia ja ohjeita vanhan kaupungin kujilla kaaraileville autoille.

Kolmas lihaksikas shortsiasuinen nuori herrapoliisi tuli meitä vastaan pyöräänsä taluttaen.
Hän piti kädestä pientä metrinmittaista eksyneenoloista kreikkalaismummoa, joka huolestuneena höpötti itsekseen.
Hiljalleen vaelsi tuo kaksikko ulos vanhan kaupungin sokkelikosta.




Sympaattinen puolen litran viinikannu kaikkein aidoimmassa ja alkuperäisimmässä ravintolassa Korfun vanhassa kaupungissa. 


Puufillari! 




elokuun postaus päivässä -tavoitepostaus

torstai 3. elokuuta 2017

lukiolais-grr

Taloudessamme on kaksi lukiolaista - tai ainakin kohta on, kunhan koulut alkavat.

Kyllä olin leuhka aina tiistaihin saakka; perheeseen tulee ylioppilaita, jee! tai ehkä tulee; no todennäköisesti tulee.

Tiistaina tajusin, että kappas kehvatsua, meillä on kaksi lukiolaista.
- uusi tietokone
- uusi laskin
- uudet kielioppikirjat
- uudet sanakirjat
- uusi taulukkokirja
- 2xoppikirjat

Pidän Lukion Uutta Opetussuunnitelmaa (aka LOPS2016) henkilökohtaisesti minua vastaan suunnattuna verenpaineenkohottamismetodina.
Tai mitä sitä turhia kaunistelemaan, suoranaisena kriizin aiheena.

Ensiksikin se kehvatsun tietokone. Hikoilin tuskanhikeä laitteistomyymälässä. Ja teini myös. Se ei halua uutta tietokonetta. Se ei halua edes vanhaa. millainen teini se oikein on? koko ajan sormi puhelimella mutta tietokone ei kelpaa?

Joka tapauksessa nyt kymnaasiin käyvä sukupolvi tulee ylioppilaskirjoittamaan kaiken tietokoneellisesti.
Rakas viholliseni YTL tiedottaa että koneessa pitää olla ethernet, kuulokepaikka ja 2-3 usb-paikkaa. Ihan siltä varalta että jotakuta se sattuisi kiinnostamaan. 
2 usb-paikkaa riittää, jos on ethernet, muuten tarvitaan kolme: yksi koetikulle, yksi hiirelle ja yksi verkolle. Mitään ei kuulu olla langattomana, kaikelle pitää löytyä oma liitin.

Seuraavaksi ratsasin abituruksen koneen, koska se on hankittu ennen näitä nyt voimaantulleita laitteistovaatimuksia.
No eihän se niitä täytä. Hikoilin lisää.
Abiturus itse totesi, että no worries mate, mä kirjoitan kaiken vielä käsin.
Se näytti varmemmaksi vakuudeksi listauksen jossa luki kaikenmoista että ENA FYKE AI FIN RUB ja vuosilukuja ja ties mitä.
Kaipa se tietää.


Ja entäs kirjat sitten: kaikki se, mitä on kertaalleen hankittu ja olisi täydellisen kierrättämiskelpoista, on kumminkin hankittava uudelleen LOPS2016 takia.
Että jee sille.

No jaa, kaiken rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että olisi varmaan joka tapauksessa pitänyt hankkia kaikki uudelleen.
Kun yksi käy yhtä koulua ja toinen toista ja koulut sijaitsevat eri kunnissa, niin eipä kirjalistoissa kovin paljoa yhteneväisyyksiä ollut.
Ja veikkaan että edeltäkäypäinen ei suostu suurin surminkaan lainaamaan rakkaita taulukoitaan tai laskintaan perässätulevalle.

Lapsukainen lohdutti minua: kolmen vuoden päästä sä saat ton mun koneen, jos se on vielä ehjä.

Minä kysyin, että mitä se aikoo käyttää jatko-opinnoissaan.
kirjoja tietty ja kynää ja paperia.
Ihailtavaa optimismia.

Jee sillekin.

kuvan kirjat eivät liity artikkelissa käsiteltyihin kirjoihin mitenkään

*
elokuun postaus päivässä -tavoitepostaus



keskiviikko 2. elokuuta 2017

Perinteinen keittiösäpsy


tietää ett syksy on tulossa ja koulut alkaa kun äiti riehuu keittiössä 
(teinit 16 ja 18v.)




tietää ett loma on ollut rentouttava kun tekee taas mieli laittaa hyvää ruokaa 
(keksiäkäinen äiti-ihminen 44v.)




Syksyn tavoitteena on - elämäniloa pulppuilevan Pinkin innoittamana - syödä säästeliäästi (ja terveellisesti) ja vähentää ruokahävikkiä.

Siispä kehiin jälleen kerran vanhat ystäväni ruokalistasuunnittelu ja talouden seuranta.
Suunnitteleminen on hauskaa. Istuin yhden pitkän onnellisen iltapäivän pohtimassa ruokaa. Arvatkaa kuinka kova nälkä oli sen jälkeen?

Kärsiikö kukaan muu koskaan tasavälein ilmaantuvasta ruoka- ja taloudellisuussäpsystä?
Miten sitä pystyy ylläpitämään ettei levahda aina?


*

elokuun postaus päivässä -tavoitepostaus

tiistai 1. elokuuta 2017

Melkein lukematon

Ennen lomareissua minulta jäi kesken sellainen semisti hyvä kirja, jonka imuun en oikein päässyt sisälle, mutta jota en halunnut jättää keskenkään. Laina-aikakin umpeutui reissun aikana.

Reissun jälkeen pohdiskelin laiskasti että pitää palauttaa se ja yhtä laiskasti tavasin sitä eteenpäin.
Onneksi tavasin.

"Lopultakin hyväksyn sen, ettei ihmisenä olemiseen löydy mitään parannuskeinoa. Epätäydellisyyden tunne on olennainen osa ihmisyyttä. Ja jollei tämä ole rauhaa, niin ainakin hyvin samankaltaista"
Marian Keyes: Säätäen ja soveltaen

Ja joku vielä väittää ettei chicklitistä löydy sanomaa.



ps. vielä parikymmentä sivua lukematta ja kirjasto karhuaa omaansa takaisin. Aion mennä työpäivän jälkeen kirjastolle lukemaan sen loppuun.
Ja maksamaan megalomaaniset sakot



elokuun postaus päivässä -tavoitepostaus