viimeinen koulutyöviikko - jatkuvaa menoa ja meininkiä, kuten aina.
Yhdellä juoksua, toisella elokuvaa, kolmannella kevätjuhlaliikkeitä.
Välillä mukana pitää olla eväät, välillä jätesäkki ja toisinaan riittää kun ilmoittautuu luokanvalvojalle. Yhtenä päivänä siivotaan pulpettia, toisena pihaa ja kolmantena mennään konserttiin.
Printtasin jääkaapin oveen listauksen niissä toiveissa että pysyisin edes jotenkin perässä.
No en pysy.
Sittenkään.
*
Tänä vuonna edessä ensimmäinen viimeinen.
Yksi kappale peruskouluja alkaa olla paketissa, käymme juhlassa laulamassa ensimmäisen viimeisen suvivirren.
ja ihan pakko leuhkia koska olen niin ylpeä että meinaan liitoksistani ratketa: Isoveli (se ihan minun itsetekemä lapseni!) pitää koulussaan päättöluokkalaisten juhlapuheen.
Kysyin että aikooko se aloittaa jo muinaiset roomalaiset vaiko ceterum censeo. Oli kuulemma harkinnut jälkimmäistä mutta tullut sitten ajatelleeksi että on masentavaa jos vain minä ja latinanope repeämme siellä.
Onnea peruskoulun päättäjälle. Itse vaan haaveilen, että saisin lapset kunnialla läpi koulusta ja sitä seuraavaan ja vielä sitä seuraavaan opiskelupaikkaan kammettua :)
VastaaPoistaSaa olla ylpeä lapsestaan. Itse pidin oppilaan puheen lukiosta lähtiessä ja olisin toivonut vanhempieni olleen ihan kunnolla ylpeitä. Se tuntui silloin isolta ja myös tosi jännittävältä jutulta.
rvaK: totta, nythän se varsinainen koulutie oikeastaan vasta alkaa...
VastaaPoistaJa kyllä, olen ylpeä ja kertonut sen lapselle itselleen myös!
Oi, puhe. Voi kuinka mä itkisin onnesta ja ylpeydestä ja kaikesta.
VastaaPoistaVAu! JA iih!
<3!
VastaaPoistavoi olla että itken.
aika paljon.