keskiviikon hajanaisia

Näköapuvälineet jäivät kotiin. Miten se on mahdollista? En edes käyttänyt niitä eilen kotona.
Silmissä harittaa jo nyt.

*

Kääk, tai tuuletus, kuinka vain.
Kävin ilmoittautumassa aineopinto-opiskelijaksi niihin harrastuneisuusopintoihini. Oli pakko ottaa koko paketti, eivät suostuneet myymään minulle pala kerrallaan.
Koska olen tämmöinen prokrastinoija, olen jo nyt yhden esseen verran jäljessä opiskelutovereitani. Jee.
Mutta kuinka ollakaan setti jatkuu ensi viikolla juuri sillä kokonaisuudella jota olen kammonnut kaikkein eniten. Sattumalta kyseinen osio kuuluu ainakin väljästi hraH:n erityisosaamisalueisiin, yritin lahjoa sitä kirjoittamaan esseen puolestani.
Se äitiyi pedakoomilliseksi ja jouduin puhutteluun. Nyt sitä sitten mennään - pää edellä avantoon.

Jos hakemalla hakee jotain positiivista, niin ihan pakko on käyttää jokunen hetki tulevasta lemmenlomasta uusien koulutarvikkeiden hankintaan.
Tenttikynä ja -kumi minulla jo on, mutta kyllä ihan varmasti pystyn keksimään jotain muuta tuikitarpeellista ja itsetuntoa kohottavaa opiskeluapuvälinettä. Niin kuin nyt vaikka uuden koululaukun. Ja muistikirjan. Ja termoskahvimukin (mitenniin liiottelua kahta luentoa varten? ei varmasti ole, se on niin vaikea aihe!). 

*

Olen lykännyt koko syksyn hankintojani odottamaan tätä kohta koittavaa lemmenlomaa. En enää edes muista, mitä kaikkea olen aikonut hankkia - onhan siinä nyt jotain hohtoa, että ostaa paitansa ihan pääkaupungista.
Puhumattakaan siitä, että tuo opiskelukynät sieltä. Kyllä niin ovat parempaa tavaraa kuin provinsseissa.

Emme ole vieläkään päässeet konsensukseen lemmenlomamme kulttuurikohteista. Ylitarjontaa nähkääs.
Melkein jo ostimme liput yhteen konserttiin, mutta nettitaivaalle kiitos - tulimme kuunnelleeksi pätkiä tarjolla olevasta musiikista ja totesimme että ehkä ei kuitenkaan. Ei ollut ihan meidän juttumme se.

HraH, se onnenmyyrä, oli voittanut liput kirjamessuille. Miten voi olla ihmisellä sellainen säkä? Jos suinkaan ehdimme, menemme tietysti sinne.

*

Tänään on melkein samanlainen sää kuin viisitoista vuotta sitten.
Hääpäivämme aattona myrskysi, satoi ja tuuli. Puut riepoteltuivat (voiko noin sanoa?).
Onkohan huomenna yhtä kirkasta, kuulasta ja kirpeää kuin silloin, viisitoista vuotta sitten?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti