perjantai!
Olen todella urautunut. En osaa enää edes keksiä loisteliaita aloituksia.
Viikonloppu häämöttää edessä mahdollisuuksia täynnä: aion aloittaa heti lauantaiaamusta laahautumalla pitkästä aikaa kampaajalle. Elo on ollut jotenkin niin hektistä, etten ole saanut tartuttua puhelimeen ja varattua aikaa itselleni. Saati että olisin päässyt tuoliin asti kököttämään.
Näytän beefeaterilta. Tiedättehän? (paitsi että olen löterömpi ja vähemmän punainen)
No, ainakin on materiaalia mistä muokata.
Pitäisiköhän pistää ihan siiliksi? Sitten näyttäisin voikukalta. Paitsi että ne ovat keltaisempia ja nätimpiä.
*
Kävin eilen työpäivän ja syömisen välillä minilenkillä: parikymmentä minuuttia. Sielu olisi juossut enemmän kuin mitä jalat nälänhätätilanteessaan jaksoivat. Mutta tulipa hötkyteltyä.
Keväisin aina lenksaan: kun aurinko alkaa sulattaa pälviä ja ilma tuoksuu kostealta.
Kun päästään kesään asti, on jo liian kuumaa ja tylsää: lenksaaminen kuuluu kevääseen - siihen kun elämä kohisee suonissa ja sielussa. Syksyn tullen muutun sohvaperunaksi ja talvella umpioidun kuin hapankaali.
Onneksi aina on tilaisuus aloittaa uudestaan.
*
Pikkusiskoa harmitti eilen koulun täninen hiihtoretki. Aamulla häntä harmitti se, ettei ehkä päästäkään hiihtämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti