keskiviikko

olen taas itsesensuurin uhri. Kaikki yritykseni vastata blogiini tulleisiin kommentteihin ovat tuhoontuomittuja: joko minulla on joku syntaxerror jollain käsittämättömällä rivillä tai sitten kommenttini vain lentää lepattaa taivaan tuuliin.

Ei kommentoida sitten.

Mutta kiitos niille, jotka ovat.
(ja hyi teille tirkistelijöille, jotka yritätte selvittää, että oliko hepene vai ei.) (ei ollut. ei haitannut, pärjäsin oikein hyvin ilmankin. oli ihanaa!)

**
Alkuviikko on sujunut viikonlopun jälkeisessä hyvässä hyreksinnässä, tavallista vauhtiaan.

Pohdin laiskasti anonyymiutta ja avoimuutta: olenko tarpeeksi anonyymi, olenko liian avoin?

Pohdin yhtä laiskasti lapsia ja vanhemmuutta: olenko tarpeeksi avoin, olenko liian tiukka? Tai päinvastoin.

Mutta enimmäkseen vain hymyilen leveästi.
Minkäs sille sitten mahtaa.

Kuulkaa, tässä mielentilassa ei mitään syvällisiä kirjoiteta.

*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti