romantiikannälkäisyys

Silloin kun minä oli nuori, ei kai mitään luksusdinkkielämää oltu vielä keksitty, tai ainakaan minä en ollut semmoisesta kuullut.
Minun mielestäni kun tuo romantiikka ja muu sentapainen dramatiikka on enempi korvienväliä kuin ulkoisista puitteista riippuvaista.

Ihan kylmää ajatus, että lähtisimme (tahi siis olisimme aikoinamme lähteneet) jollekin luksusdinkkulomalle kosittaviksi. Olisi ollut hiekkarantaa ja joku kitaristi soittamassa balladeja ja juuri oikeanväristäydelliset kynttilät superdeluxeillallista kruunaamassa.
Niin varmasti olisin viinilasin syliini kaatanut tai jotain.
Enkä mitenkään osaa kuvitella hraHakkaraista polviaan nitkuttamassa kenenkään edessä. (paitsi solmi se kerran minun kengännauhat, kun en enää yltänyt. Mutta sitten siirryin käyttämään tossuja, ja sitten kohta vauvakin jo syntyi.)
Sitten olisi voinut saada ihan kauhean kohtauksen jos kynttilät olisivatkin vääränvärisiä että nyt meni pilalle koko kosinta.
On se jotenkin luonnotonta.

Kyllä se romantiikka tulee jos onpi tullakseen.
Vaikka viini olisi ihan tavallisessa maitolasissa ja musiikkinakin olisi aloittelevan nokkahuilistin yksitoikkoinen pillitys.

"Paratiisiksi muutamme majammekin, palatsi jos on varattu muille" (Liritsheskaja; Vladimir Vysotskij, suom. Turkka Mali)

*
huomenna saldovapaa - jei!
Meillä kuonot kohti pääkaupunkiseutua.

3 kommenttia:

  1. Ei musta ainakaan olisi tuollaiseksi yltiöromanttiseksi...johan mä putoilisin ihan kunnolla jos tuo mies yrittäisi jotain tuohon suuntaan. Ja se menisi kuitenkin pelleilyksi puolin ja toisin :D
    Onhan se aina niin ihanan romanttista elokuvissa, mutta todellisuus on sitten eri juttu...

    VastaaPoista
  2. Onhan luksus ihan hienoa, mutta nimenomaan luksuksena, bonuksena. Ei jonkun täydellisen onnen ehtona. Palatsi on ihan kiva jos sinne joskus pääsee ja sitten jos se on varattu, on majassa yhtä kivaa kun asenne pelaa :) Ihmeissäni olen seuraillut monesti vaikkapa häihin liittyvää hössötystä, miten joku karkin kääre tms. tuntuu olevan tärkeämpi kuin itse juhla...

    VastaaPoista
  3. Ja elämä on tätä harmaata mössöä, jossa arjen keskellä nousee niitä highlight hetkiä- olkoon ne niitä kristallilasin välähdyksiä sitten?
    Edes mielessä?

    Hetki ja romantiikka onneksi voi olla mitä tahansa. Ilman sen suurempia kulisseja.
    Ja ilman niitä se hienompaa onkin.

    Aurinkoa,Marika.
    Hyviä hetkiä perheesi kanssa.

    Mia alan jo odotella pikkihiljaa taas vierasta Suomeen. Huoh-eikä harmita ollenkaan :-)

    VastaaPoista