ei vauva- eikä matka-

mutta muu kuume. Olen potenut kotosalla epämääräistä flunssanpoikasta, toivottavasti olen huomenissa jo kunnossa. (Ja Pikkusisko samoin, hänellä on vähän samantapaisia oireita!)

Pari ensimmäistä tuntia oli ihan ihanaa maata oikosenaan sohvalla kaikessa rauhassa, sitten alkoi pitkästyttää. Noudatin kuitenkin kiltisti puoskari-Hakkaraisen ohjetta: "et sitten rupea riehumaan etkä touhuamaan mitään"
En riehunut, enkä touhunnut. (olisi kyllä tehnyt mieli)

Pikkusisko oli riutunut varsin uskottavasti päiväkodissa ja esitti kuolevaa joutsenta täällä kotonakin siihen asti kunnes sai ruokaa systeemiinsä.

*

Kuulin juuri Isoveljen opettajalta että hän aikoo - täysin edesvastuuttomasti - viedä minun pienen poikaseni jonnekin hornan tuuttiin viikon mittaiseen leirikouluun.

Itse asiassa nostan hattua ja kumarran nöyrästi ja syvään tällaisen siviilirohkeuden edessä: pari luokallista enempi-vähempi sekopäisiä lapsukaisia ja minun tietojeni mukaan vain kaksi opettajaa.
Uskomattoman hienoa että viitsivät ja suostuvat siihen!
Kokonaiseksi viikoksi irroittautuminen on perheelliselle ihmiselle aina säätämisen paikka, puhumattakaan siitä, että olet vastuussa laumallisesta periaatteessa vieraita lapsia.

*

Inhoan sitä että lääkäri soittaa, "jos on jotain". Odotan varmaan toukokuussakin, josko lääkäri soittaa. Mistä minä voin tietää milloin kannattaa lakata odottamasta?

2 kommenttia:

  1. Jos on jotain, tarkoittaa onneksi sitä- että lääkäri soittaa pian :-)
    Nopeus ja vakavuus kulkevat käsi kädessä.

    Tuo tarkoittaa, että puhelimen ääntä voi säpsähdellä lähipäivien ajan. Tällä vkolla, sanoisin.

    Kuumeilu on tylsää- enemmän .
    Päivän huili puolikuntoisena menee, ja sitten kaatuu seinät päälle, hankala kuvitella sinua lojumassa tyytyväisen oloisena ja laiskana montaa päivää sohvalle- en vaan saa sitä mielikuvaa luotua. :-)

    Liikaa virtaa?

    Viikon leirikoulu? kuulostaa hurjalle :-)

    VastaaPoista
  2. Vintti: onneksi mistään vakavasta ei (toivottavasti!) ole kyse, vaikka lääkäri soittaisikin.

    Nyt potee Pikkusisko, itsekin olen vielä puolikuntoinen, mutta suunnitelmissa on kyllä jo yhtä sun toista puuhaa.

    Viikon leirikoulu, kyllä vain! Maanantaiaamusta perjantai-iltapäivään, se on näillä kulmilla sellainen perinteinen viitosluokkalaisten juttu. Ollut jo ties kuinka monta kymmentä vuotta, ainakin hraH muistelee onnellisena omia leirikouluaikojaan (olivat olleet metsässä laskemassa puita!)

    VastaaPoista